Kristinusko saapui japaniin portugalilaisten kauppiaiden ja lähetysjesuiittojen mukana 1500-luvulla. Ulkomaalaisten kauppapaikat on rajattu Japanin historian aikana aina vuoden 1868 Meiji-vallankumoukseen ja maan avautumiseen saakka pariksi satamakaupungeiksi, joista eteläisen Kyushun saaren Nagasakiin tulivat portugalilaiset ja hollantilaiset taas kävivät kauppaa Koben satamassa.

Kristinuskoa ei katsottu hyvällä, julistettiinhan siinä kristillinen jumala keisariakin (jonka niihin aikoihin ajateltiin olevan jumalallista alkuperää) korkeammaksi. Jesuiittojen annettiin kuitenkin aluksi levittää uskoaan suhteellisen vapaasti. Etenkin useisiin keskenään kilpaileviin ruhtinaskuntiin jakautuneessa Japanissa Oda Nobunaga –nimisen ruhtinaan alueella sallittiin kristillinen lähetystyö, koska vastineeksi Oda sai portugalilaisilta siihen asti Japanissa tuntemattomia tuliaseita. Ne osoittautuivat käyttökelpoisiksi ruhtinaskuntien välisessä sisällissodassa, mikä käy ilmi Akira Kurosawan elokuvassa Kagemusha. Kurosawan version mukaan Oda itsekin oli olevinaan kristitty pitääkseen asekaupan portugalilaisten kanssa käynnissä. Sisällissodan voitti kuitenkin Tokugawan suku ja vuodesta 1600 lähtien Japani oli vahvasti ulkomaalaisilta suljettu maa, paria kauppapaikkaa lukuun ottamatta. Kristittyjä alettiin vainota. Tälle ajalle sijoittuu Silence.

Nykyisin Japanissa on uskonnonvapaus. Maan alkuperäisuskonto on hieman Suomen muinaisuskontoja muistuttava, luonnonhenkiä kunnioittava shintolaisuus ja sen rinnalla harjoitetaan muualta Aasiasta Kiinan kautta Japaniin saapunutta buddhalaisuutta. Shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat paikoitellen ja eri aikoina risteytyneet niin, että sama temppeli on voinut olla molempien käytössä vuorotellen ja uskomukset ovat paikallisesti päällekkäisiä. Tyypillinen japanilainen käytännönläheinen tapa on harjoittaa molempia uskontoja rintarinnan riippuen elämäntilanteesta. Yleisesti ottaen shintolaisuus hoitaa kaikki maanpäälliset asiat naimisiinmenosta ja lapsen eri vuosipäivinä toimitettavista rituaaleista uudenvuoden vastaanottamiseen ja buddhalaisuus tuonpuoleisen kuten hautajaiset ja vainajan muistovuositilaisuudet. Japanilaisten käytännönläheinen suhtautuminen uskontoihin on tehnyt kristillisen lähetystyön haastavaksi. Maan väestöstä onkin kristittyjä vain vajaa 1%. Japanissa on ollut suomalaisiakin lähetystyöntekijöitä ja Tokiossa on Suomi-kirkko.

Keskusteltavaksi

1. Joihinkin uskontoihin liittyy lähetystyö. Etenkin kristinuskoa on historian aikana ja vielä tänäkin päivänä levitetty maailmalla lähetystyön avulla. Mitä mieltä olet lähetystyöstä?

2.  Sekä Inoue että Ferreira huomauttavat Rodriguesille tämän kolonialistisesta asenteesta japanilaiseen kulttuuriin. ”Meillä on omat uskontomme. On sääli, ettette ole huomanneet sitä”, huomauttaa Inoue. ”Täällä on niin paljon opittavaa”, intoilee puolestaan Ferreira. Miten eri uskontojen yhteiselo toteutuisi kaikkia kunnioittaen? Onko mielestäsi oikein käännyttää ihmisisä heidän kulttuurilleen vieraaseen uskontoon? Onko viime aikojen keksustelussa islamista Euroopassa yhteyskohtia siihen, miten Japanissa ennen vierastettiiin kristinuskoa?

3. Mitä hyviä puolia lähetystyöllä voi olla? Katsokaa esimerkiksi mitä Kirkon Ulkomaanapu tekee maailmalla: suuri osa sen projekteista on kehitysyhteistyötä.

4. Voiko uskonnollinen yhteisö mielestäsi harrastaa avustustyötä, vai pitäisikö kehitysyhteistyö jättää ei-uskonnollisille yhteisöille?