1. Kerratkaa talvi- ja jatkosodan tapahtumat esimerkiksi aikajanan tai sotien eri vaiheita käsittelevien lyhyiden esitelmien avulla.

2. Suvun sotaveteraanit
Onko omassa suvussanne sotaveteraaneja? Muistatteko vanhempienne, isovanhempienne tai isoisovanhempienne puhuneen siitä, miten sota vaikutti perheen elämään? Muistatteko onko perheessänne koskaan käyty keskusteluja siitä, millaisia traumoja sota aiheutti? Keskustelkaa aiheesta pareittain, ryhmissä tai luokan kesken.

3. Sota mediassa
Ottakaa internethakujen avulla selvää, miten mediassa on käsitelty talvi- ja jatkosotaa 2000-luvulla. Mistä näkökulmasta sodista ja veteraaneista puhutaan? Millaisia asioita jutuissa nousee esille?
Esimerkkejä:
Ilta-Sanomat, 8.7.2016, ”Hornet jylisi Helsingin taivaalla lentäjäveteraanin muistolle – näin hän kertoi jatkosodan tiedustelulennoista”
Helsingin Sanomat, 7.9.2016, ”Isoäiti yritti kuiskata kuolinvuoteellaan salaisuuden, mutta voimat ehtyivät – Oliko vaari venäläinen sotavanki?”
Helsingin Sanomat, 10.9.2015, ”Kiusatut evakot ovat pysyneet vaiti – menetetyistä maista maksetut korvaukset herättivät kateutta”
Yle, 23.4.2014, ”Suomi lähti talvisotaan puupyöräisillä panssarivaunuilla”

Lisätietoa

Talvisota
Loppukesä ja alkusyksy 1939: Neuvostoliitto solmii Saksan kanssa elokuussa vuonna 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi, Baltian maat ja Puolan itäosa luetaan Neuvostoliiton etupiiriin. Neuvostoliitto solmii Viron, Liettuan ja Latvian kanssa syyskuussa avunantosopimukset, jotka sisältävät muun muassa puna-armeijan yksiköiden sijoittamisen Baltian alueella sijaitseviin tukikohtiin. Lokakuussa suomalaiset saavat kutsun saapua Moskovaan keskustelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Suomen reaktio on joukkojen liikekannallepano ylimääräisiä kertausharjoituksia varten. Kremliin matkaa neuvottelijaksi J.K. Paasikivi. Neuvostoliitto haluaa vuokrata Hangon tukikohdan ja saada Suomelta Suomenlahden suuret saaret. Suursaaren, Seiskarin, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Koiviston sekä osan Karjalan kannasta. Korvauksena niistä Neuvostoliitto luovuttaisi Repolan ja Porajärven alueen. Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuta ja Suomen neuvottelukunta palaa Moskovasta 13.11.

Marraskuu 1939: Neuvotteluiden katkeamisesta huolimatta Suomessa ei uskota Neuvostoliiton hyökkäävän. Marraskuun 26. päivä Neuvostoliitto kuitenkin syyttää Suomea ns. Mainilan laukausten ampumisesta ja vaatii joukkojen vetämistä kauemmaksi rajalta. Suomi vastaa vetoamalla hyökkäämättömyyssopimukseen, jonka Neuvostoliitto pian irtisanoo yksipuolisesti 28.11. Seuraavana päivänä Neuvostoliitto katkaisee diplomaattiset suhteet Suomeen. 30.11. Neuvostoliiton tykistö avaa tulen Karjalan Kannaksella ja pommittaa Helsinkiä. Pommituksissa kuolee 91 siviiliä. Itärajan kylissä asuvat siviilit pakenevat sotatoimia. Suomi julistetaan sotatilaan. Ylipäälliköksi nimitetty Mannerheim julkaisee ensimmäisen päiväkäskynsä.

Joulukuu 1939: Välittömästi sodan alettua eronneen hallituksen tilalle nimitetään Risto Rydin johtama hallitus. Neuvostoliitto ilmoittaan neuvottelevansa Otto Ville Kuusien johtaman Terijoen hallituksen kanssa. Terijoen hallitus koostuu lähinnä Neuvostoliittoon panneista suomalaisista kommunisteista. Neuvostoliiton joukot saavuttavat vetäytyvien suomalaisjoukkojen perässä Suomen pääpuolustusasemia. Suomen heikosti varustautunut ja taisteluun osin valmistautumaton armeija onnistuu kuitenkin pidättelemään Neuvostoliiton armeijaa.

Tammikuu 1940: Tammikuun aikana Neuvostoliitto kerää Suomen vastaiselle rintamalinjalle lisää joukkoja. Neuvostoliiton hallituksen kanssa aletaan käydä epävirallisia keskusteluja rauhan mahdollisuudesta.

Helmikuu 1940: Neuvostoliiton joukot aloittavat uuden hyökkäyksen Kannakselle. Suomen armeija joutuu perääntymään niin sanottuun taka-asemaan Länsi-Kannaksella. Suomen hallitus pyrkii kaikin tavoin saamaan tukea länsiliittoutuneilta. Lännestä saadaankin jonkin verran materiaaliapua ja vapaaehtoista miehistöä. Rauhanneuvottelut Moskovan kanssa jatkuvat, mutta ankarat rauhanehdot epäilyttivät monia. Englannista tulee tieto, että Suomen tarvitsema apu saataisiin perille vasta huhtikuun lopulla. Länsiliittoutuneiden mahdollinen apu vauhdittaa myös Neuvostoliittoa. Suomelta vaaditaan vastausta rauhanehtoihin maaliskuun alkuun mennessä.

Maaliskuu 1940: Suomen armeijan sotilaallinen voima alkaa olla lopussa. Miehet ovat väsyneitä, eikä tykistölle ole enää ammuksia. Suomen neuvotteluvaltuuskunta suostuu Neuvostoliiton rauhanehtoihin 13 maaliskuuta. Rauhansopimuksen mukaan Suomi luovuttaa Neuvostoliitolle osan Sallaa ja Kuusamoa, Kalastajasaarennon Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret sekä suuren osan Karjalaa mukaan lukien Viipurin. Suomi joutuu myös vuokraamaan Hangon Neuvostoliitolle tukikohdaksi 30 vuodeksi ja rakentamaan Kantalahden ja Sallan välille rautatien. Kaikkiaan 430 000 suomalaista lähtee evakkoon Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta.

Jatkosota
Historiantutkija Heikki Ylikangas kirjoittaa teoksessaan Suomen historian solmukohtia:
”Talvisodan historiallinen merkitys piilee ennen kaikkea siinä, että se vei Suomen jatkosotaan. Se ei tapahtunut vain sillä tavoin, että tehdyn rauhan jälkeen olisi käytetty hyväksi yllättäen ilmaantunutta tapahtumaa: Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Tosiasiassa jo Moskovan rauha tehtiin siinä vakaassa uskossa, että kyse oli vain välirauhasta, ei mistään sen enemmästä.” (Suomen historian solmukohtia, 266.)

Kesäkuu 1941: Suomi ja Saksa ovat lähentyneet vuosina 1940-41, joita kutsutaan välirauhan ajaksi. 8. kesäkuuta 1941 saksalaiset joukot alkavat siirtyä Norjasta Pohjois-Suomeen. Suomen joukkojen liikekannallepano tapahtuu 17.6. Saksa aloittaa laajalla rintamalla hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan 22.6. Hitler julistaa Suomen taistelevan Saksan rinnalla. Suomi ilmoittaa kuitenkin pysyvänsä ulkopoliittisesti liittoutumattomana. Neuvostoliiton koneet pommittavat useita Suomen kaupunkeja 25.6, jolloin pääministeri julistaa Suomen olevan sotatilassa.

Heinäkuu 1941: Mannerheim antaa ”miekkatuppipäiväkäskyn", jonka tulkitaan viittaavaan Suur-Suomi-aatteeseen. Sodan viralliseksi syyksi ilmoitetaan puolustussota ja taistelu bolševismia vastaan. Suomen joukot etenevät heinäkuun aikana nopeasti. Vanha raja ylitetään 22. heinäkuuta. Vanhan rajan ylittäminen jakaa joukkojen mielipiteitä ja osa kieltäytyy hyökkäyksen jatkamisesta. Tyytymättömyyden taltuttamiseksi rintamamiehille luvataan maita Itä-Karjalasta.

Lokakuu 1941: Suomen armeija valtaa Petroskoin. Kaupunkia aletaan kutsua Äänislinnaksi.

Joulukuu 1941: Suomen joukkojen eteneminen pysähtyy ja rintamalinja vakiintuu. Alkaa asemasotavaihe.

Asemasota 1941-1943: Puna-armeija pyrkii aktiivisesti murtamaan suomalaisten rintamaa alkuvuodesta 1942, mutta ei saavuta merkittäviä voittoja. Sotilaat omistautuvat rintamalla erilaisille puhdetöille, osa opiskelee rintamakouluissa ja korsukyliä rakennetaan. Historioitsija Antti Laineen mukaan asemasotavaihe vaikutti suomalaisten sotilaiden mielialoihin miltei tuhoisasti. Hiljaiselo turrutti ja turhautti miehiä.

Alkuvuodesta 1943 toisessa maailmansodassa tapahtuu käänne, kun Saksa kärsii murskatappion Stalingradissa. Samalla länsiliittoutuneiden massapommitukset murentavat Saksan voimavaroja. Näin Neuvostoliitto pystyy keskittämään aiempaa paremmin voimavaroja Suomea vastaan ja Helsinkiä pommitetaan ankarasti.

Kesä 1944: Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksen Suomea vastaan Kannaksella 9. kesäkuuta. Suomalaisia linjoja vastaan hyökkää 370 pommikonetta. Tätä seuraa 6 550 putken tykistötulitus. Sama jatkuu seuraavana päivänä, jolloin alkaa varsinainen päähyökkäys. Suomalaislinjat pettävät ja alkaa vetäytyminen. Viipuri menetetään 20. kesäkuuta. Itä-Karjalan väestöä aletaan evakuoida. Neuvostoliitto vaatii Suomelta ehdotonta antautumista, mutta siihen ei olla valmiita. Suomi saa apua Saksalta, kun presidentti Ryti allekirjoittaa henkilökohtaisesti suostumuksen, jossa Suomi sitoutuu pidättäytymään erillisrauhasta Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan suostumusta.

Elo-syyskuu 1944: Rauhasta on neuvoteltu jo vuoden 1944 alusta. Kesällä Neuvostoliiton intressi rauhan saavuttamiseksi kasvaa, sillä maa haluaa keskittyä Berliiniin valtaamiseen. Ratkaisu rauhaan löytyy valtiopäämiehen vaihdoksesta. Ryti eroaa presidentin virasta ja tilalle tullut Mannerheim saattaa katsoa, että Rytin henkilökohtaisesti lähettämä kirje ei sido Suomea Saksaan. Neuvostoliiton elokuun lopussa antamien rauhanehtojen mukaan Suomen pitää katkaista siteensä Saksaan täysin. Eduskunta hyväksyy ehdot syyskuun alussa ja aselepo alkaa 4. syyskuuta.
Saksasta irtautuminen ja saksalaisjoukkojen karkottaminen Suomesta johtaa Lapin sotaan.

Lähteet:
Laine, Antti, Suomi sodassa, teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen, Porvoo, 2002.
Ylikangas, Heikki, Suomen historian solmukohtia, Juva, 2009.