Perinteinen shamanismi on ns. luonnonkansojen perinnettä, jossa shamaaneilla on ollut keskeinen rooli. Shamaani oli parantaja, jonka tehtävä on ollut pitää yllä ihmisen ja luonnon tasapainoa ja olla yhteydessä henkimaailmaan. Hän pystyi ulottamaan tietoisuutensa toisiin maailmoihin. Elintärkeä oli kyky uskaltautua matkalle henkien ja jumalten maailmoihin ja palata sieltä takaisin mukanaan yhteisöä hyödyttävää tietoa. Shamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Transsitilaa haettiin muun muassa huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla rituaaleilla.

• Kimmo Pohjosta on kutsuttu mm. shamaaniksi. Myös elokuvassa viitataan ajatukseen shamaanista ja shamanistisesta maailmankuvasta. Pohjosesta muodostuu kuva ihmisenä, jolla on yliluonnollisia kykyjä siirtyä paikasta toiseen ja maaginen yhteys luontoon. Mistä tämä vaikutelma syntyy? Millaisilla elokuvallisia keinoja ohjaaja on käyttänyt?

Harmonikka on ollut 1800-luvun puolivälistä lähtien suosittu instrumentti kansanmusiikissa ja tanssimusiikissa ympäri maailman. Suomessa harmonikka oli lähes koko 1900-luvun tanssi- ja pelimannimusiikin soitin. Soittimella oli hyvin ”maallinen” ja rahvaanomainen maine, eikä sitä hyväksytty vaikkapa kirkkoihin. Sitten 1900-luvun harmonikkaa on käytetty laajasti taide-, populaari- ja taidemusiikissa.

• Kimmo Pohjonen on soittanut harmonikkaa yli kolmekymmentä vuotta. Hän tekee musiikkia omaperäisellä tavalla yhdistellen lukuisia tyylisuuntia ja vaikutteita. Mitä eri vaikutteita löydät hänen musiikistaan ja tavastaan esiintyä?

Muutamia esimerkkejä musiikista, johon harmonikka tyypillisesti kuuluu:

– suomalainen viihdemusiikki 1930- ja 1950-luvulla

– argentiinalainen tango

– bohemialainen polkka

– ranskalainen chanson

– kaukasialainen lezginka

– brasilialainen forró

– balkanilainen sevdalinka

– romanimusiikki Itä-Euroopassa ja Suomessa

– klezmer

– kolumbialainen kumbia

– Lähi-idän baladi