1. Miehistä puhuttaessa puhutaan usein myös maskuliinisuudesta.Kulttuurintutkija Arto Jokinen on tiivistänyt maskuliinisuuden olemuksen seuraavasti: ”Maskuliinisuus ei viittaa vain siihen, mitä kulttuurissa pidetään miesmäisenä tai miehisenä, vaan myös siihen, mitä kulttuurissa miesten oletetaan tekevän, tuntevan ja puhuvan. Maskuliinisuus sisältää siis miehen mentaaliset, psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset ihannemitat.” (Jokinen 2003, 10.)

On sanottu että maskuliinisuus on hyvin haurasta. Siihen liittyy jatkuvaa rajanvetoa ja ehtoja joiden mukaan on toimittava: “Ole näin, älä tee noin!”.  Simone de Beauvoirin toteamus  ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi kasvetaan” on miesten kohdalla käännetty muotoon “mieheksi ei synnytä vaan miehuus on ansaittava”.

Maskuliinisuuden ihannemitat eivät vaikuta ainoastaan miesten elämään vaan kyse on ihanteista jotka vaikuttavat kaikkialla ja kaikkiin – niin miehiin kuin naisiin. Ihannemitat eivät ole pysyviä vaan ne vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Ei ole olemassa yhtä pysyvää ja muuttumatonta maskuliinisuuden muotoa tai ihannetta. Länsimaalaisen miehen ihannemittoina on pidetty mm. no sissy stuff -asennetta, joka kieltää kaiken femiinisyyden. Tämän lisäksi miehen ihannemitoissa on korostunut aktiivisuus, kuten menestyminen ja suoriutuminen, itsenäisyys ja luotettavuus sekä agressiivisuus ja riskinottokyky. Kun miehiä luokitellaan ja arvotetaan ihannemittojen mukaan, muodostuu sosiaalisten suhteiden järjestys jossa miehet ovat hierarkisissa suhteissa toisiiinsa.

• Millaiset mieheyden ihannemittoja löydät elokuvasta? Millaisin keinoin niitä kuvataan?
• Löydätkö elokuvan miesten kesken hierarkioita? Millaisia?
• Kuka elokuvan miehistä on lähinnä ihannemittoja? Entä kauimpana? MIksi?
• Vastaavatko edellä mainitut ihannemitat omaa käsitystäsi tämän päivän mieheyden ihanteista?
• Vaikuttavatko edellä mainitut  ihannemitat omassa elämässäsi? Miten?

2. Pohtiessaan Tarzanin hahmoa, kirjallisuudentutkija Olli Löytty toteaa: “Miehen ruumis esitetään elokuvissa, televisio-ohjelmissa, mainoksissa, kaikkialta tunkevissa kuvissa ja mielikuvissa lihaksikkaana, viriilinä ja elinvoimaisena, maskuliinisuuden tärkeimpänä tuntomerkkinä. Kyse ei ole mistään uudesta, Hollywoodin luomasta ihanteesta, vaan sama esitystapa löytyy antiikin patsaista, Michelangelon Davidista tai vaikkapa urheilusivujen kuvista. Ihannetta pidetään luonnollisena, normaalina ja universaalina. Tästä luonnollistetusta myytistä on tullut mittatikku, jota vasten mies vertaa itseään. (…) Myyttiin kuuluvat tietysti olennaisena osana sukupuolten valta-asemat. Miesten valta-asemaa perustellaan vielä nykyäänkin fysiologialla — tai ehkäpä fysiologiaa korostetaan juuri nyt, koska muut perusteet, kuten sukupuolten älylliset eroavaisuudet, on jo aikoja sitten osoitettu vääriksi.” (Löytty 1995, 153.)

Superclásico -elokuvassa Juan Diaz on kuin Tarzan. Kertojan mukaan hänessä on “kaikki suurenmoista ja myyttistä”. Juan ei piilottele treenattua ja atleettista ruumistaan vaan kulkee kotonaan alasti riippumatta siitä ketä on paikalla. Christianin ja Juanin ensikohtaamisesta lähtien – kun Juan tempaisee hikisen ja matkasta rähjäisen Christianin alastomaan syleilyynsä – Juanin ja Cristianin ruumiiden eroja korostetaan.  Vaikka Christian lohduttaa itseään sillä, että Juanilla on tavattoman lyhyet jalat, ei hän pysty mitenkään kilpailemaan Juanin kanssa. Päinvastoin.

• Pohdi Löytyn tekstikatkealman avulla tapoja joilla Superclásicossa käsitellään miehen ruumiillisuutta ja miesihanteita.
• Millaisia merkityksiä ruumiillisuudelle annetaan ja miten sitä kuvataan elokuvassa? Juanin kohdalla? Christianin kohdalla? Oscarin kohdalla?
• Oletko samaa mieltä Löytyn tekstin kanssa?