Tähän on koottu lista lyhyine kuvauksineen kotimaisista sanataideteoksista, joiden teemat ovat Suomen sisällissodassa tai sen ympärillä. Valitse yksi teos luettavaksesi.

Hetki vihreää valoa (Maria Modig)

Kaunis, kiihkeä rakkaustarina Euroopan kohtalonvuosilta, jolloin ajan ideologiat ja poliittiset tapahtumat koskettivat läheisesti jokaista.
Keväällä 1936 on turkulainen taidehistorioitsija Joel Bergdal Italiassa entistämässä maalausta Milanon kuuluisalle Brera-gallerialle. Suomen kansalaissodasta lähtien, jolloin hän menetti traagisesti vaimonsa ja kaksi lastaan, hän on elänyt vain työlleen pystyttäen muuria ympärilleen ja torjuen rakkauden elämästään.
Sitten hän tapaa Sirin, nuoren laulajattaren. SIri pääsee hänen muurinsa sisään, herättää hänessä eloon sekä rakkauden että muistot menneisyydestä. Milanossa ja Sisiliassa he elävät muutaman viikon kiihkeän rakkaustarinan, joka muuttaa kokonaan heidän elämänsä.
Mutta menneisyyden tragedia ei irrota otettaan Joelista – hän pelkää että siitä tulee Sirillekin liian raskas taakka. Siri taas on kahden vaiheilla taiteensa ja rakkautensa välissä. Myös ulkoiset voimat tekevät työtä erottaakseen heidät – onko heidän rakkaudellaan mahdollisuuksia? (Lähde: takakansiteksti)

Hurskas kurjuus (F.E. Sillanpää)

Hurskas kurjuus on Frans Eemil Sillanpään vuonna 1918 kirjoittama romaani, jossa kerrotaan Juha Toivolan, köyhän torpparin, elämästä. Tapahtumapaikkana on 1800- ja 1900-lukujen välisen ajan Suomi. Varsinkin loppupuolella kirjaa asetutaan vahvasti punaisten puolelle. Kirjaa ei uskallettu julkaista heti sodan jälkimainingeissa, vaan se julkaistiin vasta vuoden 1919 helmikuussa. Hurskas kurjuus sai sisällissodan molemmilta osapuolilta kritiikkiä, sillä siinä valkoiset olivat kuvattu raaoiksi tappajiksi ja punaisten mielestä päähenkilö Jussi Toivola halvensi hölmöllä olemuksellaan koko työväenliikettä. F. E. Sillanpään vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hiltu ja Ragnar toinen päähenkilö Hiltu on Hurskaan kurjuuden päähenkilön Juha Toivolan tytär (Lähde: Wikipedia)

Janne Kuutio (Elmer Diktonius)

Janne Kuutio (ruots. Janne Kubik) on Elmer Diktoniuksen romaani, joka ilmestyi alun perin ruotsiksi vuonna 1932 ja tekijän itsensä suomentamana vuonna 1946. Teos jatkaa näennäisesti suomalaisen kirjallisuuden niin kutsutun kansankuvauksen linjaa lähimpinä sukulaisinaan Maiju Lassilan Kuolleista herännyt ja F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus, mutta myös Kiven Seitsemän veljestä. Teos kertoo tavallisen suomalaisen köyhälistön miehen elämästä Suomen itsenäistymisen ajoista aina 1930-luvun talouslamaan saakka. Teoksen vahva kuvaus työläisistä johtuu osittain kirjailijan omakohtaisista suhteista Suomen kommunistisen puolueen johtohahmoon Otto Wille Kuusiseen, jonka Diktonius tapasi ennen Suomen sisällissotaa. (Lähde: Wikipedia)

Kansalaissodan valkoinen Korkeajännitys – vapauden tulikaste

Suomen sotien Korkeajännitys -nimellä kutsutaan vuosina 1998 – 2008 julkaistuja Suomen historiaa käsitteleviä Korkeajännitys-sarjakuvalehtien erikoisnumeroita. (ns. Suomi-Korkkarit). Samsonin piirtämissä seikkailuissa päähenkilöinä ovat entinen punakaartilainen Pekka Haapanen ja suojeluskuntalainen Vilho Hannula. (Lähde: Wikipedia)

Kansalaissodan punainen Korkeajännitys – taistoon työkansan puolesta!

Suomen sotien Korkeajännitys -nimellä kutsutaan vuosina 1998 – 2008 julkaistuja Suomen historiaa käsitteleviä Korkeajännitys-sarjakuvalehtien erikoisnumeroita. (ns. Suomi-Korkkarit). Samsonin piirtämissä seikkailuissa päähenkilöinä ovat entinen punakaartilainen Pekka Haapanen ja suojeluskuntalainen Vilho Hannula. (Lähde: Wikipedia)

Käsky (Leena Lander)

Merenrantakylä sisällissodan runtelemassa Suomessa vuonna 1918. Entinen hermoparantola toimii nyt kenttätuomioistuimena. Eräänä huhtikuisena iltana sinne tuodaan syrjäisestä saaresta pelastettu vanki ja hänen saattajansa. Vanki sanoo nimensä olevan Miina Malin. Muuta hän ei itsestään kerro. Mihin kaikkeen hän on syyllinen? Jääkäri Aaro Harjula, naisen saattaja, kehitteli ennen maailmansotaa loistavia liikeideoita sähköpianojen nuottirullista Jokamiehen metsästysoppaiden myyntiin. Rahapula ajoi hänet jääkärikoulutukseen Saksaan.Mitä tapahtui niinä kahdeksana päivänä, jolloin Aaro ja Miina olivat kadoksissa.

Tutkintaa johtaa sotatuomari Emil Hallenberg, kiihkeä isänmaan ja punaviinin ystävä, kirjailija. Miehillä on valta mutta vangilta puuttuu alistujan luonto. Kuulustelujen edetessä asetelmat järkkyvät. Palkitun ja laajasti käännetyn Leena Landerin kymmenes romaani on tosipohjainen psykologinen trilleri, yllättävä kolmiodraama, metsästysopas jokamiehelle. (Lähde: wsoy.fi)

Kirjasta on tehty myös elokuva Käsky (2008).

Missä kuljimme kerran (Kjell Westö)

Missä kuljimme kerran sijoittuu vuosiin 1905–1938 ja sen tapahtumapaikkana on pääosin Helsinki. Kirja alkaa suurlakon jälkeisistä ajoista, ja se käsittelee osaltaan niin vuoden 1918 sisällissotaa, kuin myös iloista 1920-lukua ja jo tulevan sodan varjostamaa 1930-lukua.

Päähenkilöinä ovat rikkaiden perheiden lapset Lucie ja Cedi Lilliehjelm ja Eccu Widing sekä työläisperheen vesa Allu Kajander. Heidän vaiheidensa kautta kuvataan erityisesti sisällissotaa ja sen jättämiä pitkiä varjoja ja sodan vaikutusta sen eri osapuoliin. Westön Helsinki on kansainvälisten virtausten kaupunki, johon 1920-luvulla saapuvat jazz ja monet uudet keksinnöt; 1930-luvulla päähenkilöt tempautuvat mukaan poliittisiin käänteisiin, erityisesti Lapuan liikkeeseen. Samalla kirja kertoo myös eri yhteiskuntaluokkien elämästä ja jännitteistä niiden välillä. (Lähde: Wikipedia)

Kirjasta on tehty myös elokuva Missä kuljimme kerran (2011).

Mies ja hänen omatuntonsa (Jarl Hemmer)

Tunnetuin Hemmerin teoksista on Suomen sisällissotaan sijoittuva Mies ja hänen omatuntonsa (En man och hans samvete), joka ilmestyi 1931 ja josta Hemmer sai suuren pohjoismaisen romaanipalkinnon. Romaani kuvasi punaisten vankileirillä toiminutta pappia, joka menee teloitettavaksi erään punavangin asemesta. (Lähde: Wikipedia)

Sorron lapset, Punainen mies (Joel Lehtonen)

Kaksoisromaani  Sorron lapset (1923) ja Punainen mies (1925) on tutkielma vuoden 1918 aattovuosista ja kansalaissotaan johtaneesta kehityksestä. Nämä romaanit ovat suuria yhteiskunnallisia romaaneja, joita ei kuitenkaan ole paljon tutkittu.

Ne ovat yksityiskohtainen kuvaus vuosisadan alun pikkukaupungista ja kriittinen näkemys Suomen tiestä itsenäisyyteen. Se kuvaa pahaa maailmaa, joka uhkaa elämää tuhotakseen sen. Synkkäsävyinen kaksoisromaani on ikävän poroporvarillisuuden armoton paljastus. Sen henkilöiden elämää hallitsee samankaltaisuuden laki ja heidän kapinansa sitä vastaan on turhaa. (Lähde: http://www.savonlinna.fi/lehtonet/Lehtosen_viimeiset.htm)

Puodinpitäjän poika (Lars Sund)

Vuosi 1992. 94-vuotias Otto Näs karkaa tyttärenpoikansa Carl-Johan Holmin avustuksella ryminällä vanhainkodista palatakseen viimeisen kerran Siklaxin saaristoon Merenkurkun vesille. Lars Sundin Pohjanmaa-trilogian toinen osa heittää jo Colorado Avenuesta tutut siklaxilaiset Näsin, Smedsin ja Holmin suvut nuoren itsenäisen Suomen kompasteleville alkutaipalille. Puodinpitäjän poika jatkaa suomenruotsalaista sukukronikkaa kansalaissodan ajalta kieltolain ja lapuanliikkeen kautta kohti talvisodan aattoa. (Lähde: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/puodinpitajan-poika/)

Sisar (Elisabet Aho)

Sisar (2011) on historiallinen romaani kuohuvista vuosista 1917-1919 pääkaupungissa, sen asukkaista, toiveista ja selviytymisestä. (Lähde: otava.fi)

Suuri asejuna Pietarista, Kylmien Kyytimies, Surmanpelto (Antti Tuuri)

Surmanpelto on Antti Tuurin kolmas romaani vuodesta 1918, kahdessa vuodessa. Vaan ei hätää, kaikki ovat vankkaa tekoa. Tiukasti rajattu tapauskertomus Suuri asejuna Pietarista (2006) kertoi, miten punaiset saivat aseensa. Kylmien kyytimies (2007) vei Tampereen ruumisröykkiöihin ja pakko-otetun rauhanmiehen sieluun. Nyt saatu Surmanpelto kuvittaa – jälleen kerran tekijälleen tunnusomaisin lakonisin lausein – Uudenkaarlepyyn vankileiriä, jonne 17-vuotias koulupoika komennetaan pitämään aisoissa aseista riisuttua venäläistä varusväkeä. Jos ei muuten niin ampumalla, vaikka sellaiseen hän ei tahtoisi millään ryhtyä. (Lähde: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ven%C3%A4l%C3%A4isist%C3%A4+tehtiin+Nykaapissa+ryssi%C3%A4/HS20080923SI1KU02ity)

Tammilehto (Asko Sahlberg)

On vuosi 1918. Kylän kartanosta ovat palkolliset lähteneet, ja jäljelle on jäänyt vanhuuden kuivettama, elämänsä turhuuteen väsynyt herra Martin. Entisen maamiehen tytär, huonomaineinen Emma asettuu taloksi ja ryhtyy emännöimään ränsistynyttä tilaa. Samaan aikaan punapäällikkö Aarne matkaa miehineen kohti Helsinkiä ja saapuu kartanolle. Vanhat kaunat vaativat tulla selvitetyiksi.

Tästä alkutilanteesta eteenpäin, taaksepäin ja sisäänpäin liikkuvista tarinoista Sahlberg rakentaa äärimmilleen latautuneen romaanin kolmesta eri tavoin nöyryytetystä ihmisestä. He ovat punaisia ja valkoisia, vaikka eivät haluaisi olla kumpiakaan, ja sitä kautta heidän kohtalonsa on sinetöity. Aarne päätyy vankileirille, mutta pakenee sieltä ja palaa vielä kerran kartanoon saamaan hyvitystä jostain, joka tapahtui kauan sitten.

Tammilehdossa Asko Sahlberg kirjoittaa uusiksi sodan, koston ja kansakunnan kohtalonhetket. Hän löytää lihaa ja verta olevat, tuntevat ihmiset sadan vuoden takaa ja kuvaa mitään peittelemättä heidän vihansa, rakkautensa, kaipuunsa, epätoivonsa, onnensa, epätietoisuutensa ja yksinäisyytensä. Tammilehto on suuri ja syvä mestariteos ajasta, joka repi paitsi kansan kahtia, myös ihmisyyden riekaleiksi. (Lähde: wsoy.fi)

Täällä Pohjantähden alla -trilogia (Väinö Linna)

Täällä Pohjantähden alla on Väinö Linnan kirjoittama romaanitrilogia, jonka osat julkaisiin vuosina 1959, 1960 ja 1962. Vuonna 1968 trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta valmistui Edvin Laineen ohjaama samanniminen elokuva, joka on Suomen kolmanneksi katsotuin elokuva kautta aikain. Myös trilogian kolmannesta osasta Laine ohjasi elokuvan Akseli ja Elina vuonna 1970, mutta se ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.

Trilogia yhdistää yhden suvun elämän 1880-luvulta 1950-luvulle suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin (kieliriidat, nationalismi, sosialismi, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäisyys, Suomen sisällissota, Lapuan liike, toinen maailmansota) tavallisen ihmisen kannalta.

Trilogian erityisenä ansiona on pidetty sitä, että se toi yleiseen keskusteluun vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat ”toisten” eli sodan hävinneiden punaisten näkökulmasta. Teossarjaa on pidetty sepitteellisyydestään huolimatta kuvaamansa ajanjakson yhteiskunnallisten olojen realistisena kuvauksena, eräänlaisena sosiaalihistorian yleistajuistamisena. (Lähde: Wikipedia)

Kirjasta on tehty myös elokuva Täällä Pohjantähden alla (2009 ja 2010).

Vuoden 1918 tapahtumia (Veijo Meri)

Veijo Meri kuvaa romaanissaan Vuoden 1918 tapahtumat sisällissodan viimeisiä, väkivallan täyttämiä päiviä Riihimäellä huhtikuussa 1918. Riihimäen kauppala oli tuolloin punaisten viimeisiä tukikohtia Etelä-Suomessa. Kasarmille oli koottu vieraspaikkakuntalaisia pakko-otettuja, naissotilaita ja vangittuja valkoisia. Huhtikuun 22. päivän aamuna Riihimäelle ilmestyivät saksalaiset joukot. Kauppalasta tuli taistelutanner. Punaiset yrittivät lähettää aseilla ja räjähdysaineilla lastatun junan itään. Herajoella olevat saksalaiset havaitsivat ratapihalla liikettä ja suuntasivat kanuunansa sinne. Yksi ammus osui Vantaan maantien tasoylikäytävän kohdalla seisoneeseen, räjähdysaineilla lastattuun rautatievaunuun. Räjähdys oli valtaisa, nostatti kymmenien metrien korkuiset tulenlieskat ja lennätti vaunun kappaleita kilometrien päähän, sekä sytytti useita tulipaloja. ”Riihimäen pamaus” säilyi pitkään ihmisten mielissä (Lähde: http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kirjasto/Riihimaki-kaunokirjallisuudessa/Kirjailijat/Veijo-Meri/)