Tammisunnuntai 1918 -dokumentissa korostuu venäläisten ja saksalaisten osuus sisällissotaan.

Vielä kesällä 1917 Suomessa oli runsaasti keisarillisen Venäjän armeijan joukkoja, vaikka keisari olikin jo luopunut kruunusta. Aivan tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä tilanne oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen epäselvä. Osa lähteistä puhuu 125 000 miehestä, mikä mainitaan Tammisunnuntai-dokumentissakin, toisten lähteiden mukaan joukkoja oli 100 000, eli joka tapauksessa sotilaita oli vielä elokuussa 1917 tuntuva määrä.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen joukkoja lähdettiin hyvin nopeasti siirtämään pois – osa miehistä kotiutettiin, osa siirrettiin toisiin paikkoihin Venäjän puolelle. Tässä vaiheessa myös merkittävä osa upseereista jätti tehtävänsä, sillä he eivät halunneet palvella Venäjällä valtaan nousseita bolševikkeja. Kun upseerit lähtivät, myös kuri katosi, ja seurasi erilaisia järjestyshäiriöitä. Samoin monet rivisotilaat lähtivät omatoimisesti kotiin. Tässä vaiheessa venäläiset myivät aseitaan (luvallisesti tai luvatta) niin valkoisille kuin punaisillekin, eli he aseistivat merkittävästi sisällissodan kumpaakin osapuolta. Sisällissodan syttyessä Suomessa oli enää 40 000 venäläissotilasta.

Samaan aikaan kun Venäjän armeija lähti, liikennettä tapahtui myös toiseen suuntaan, sillä Suomeen saapui noin 60 Venäjän armeijasta eronnutta upseeria, joiden sijoituspaikka oli jossain muulla suuren keisarikunnan alueella. Heistä tunnetuin oli kenraaliluutnantti Mannerheim. Näistä suomalaissyntyisistä upseereista noin neljäkymmentä sekä suurin piirtein saman verran aktiivipalveluksen jo päättäneitä upseereita osallistui sisällissotaan. Kahta lukuun ottamatta kaikki taistelivat valkoisella puolella. Venäjän armeijassa uransa tehneen suomalaissyntyisen upseeriston merkitys oli siis keskeinen erityisesti valkoisen armeijan johdossa.

Punainen Suomi toivoi, että maassa vielä ollut Venäjän armeija olisi tullut sen avuksi, mutta armeija ei missään vaiheessa virallisesti sitoutunut punaisten sotaan. Sen sijaan noin 7000–10 000 venäläissotilasta lähti vapaaehtoisina Suomen punakaartiin. Useimmiten he toimivat asiantuntijatehtävissä ja kouluttajina esimerkiksi tykistössä, sillä heillä oli sotilaan ammatillinen koulutus, joka suomalaisilta puuttui. Kyse oli näin ollen yksittäisten sotilaiden tai korkeintaan pienten sotilasjoukkojen päätöksistä, ei korkealla tasolla tehdystä liittoutumisesta. Sen sijaan bolševikkien johtama Venäjä jatkoi punaisten varustamista sekä myymällä että lahjoittamalla aseistusta. Pietarin suunnalta tuotiin aselasteja ja punakaarteille luovutettiin vielä Suomessa olleita varastoja.

Valkoinen Suomi sen sijaan sai Saksan keisarikunnasta itselleen virallisen kumppanin jo helmikuun alkupuolella. Jo ennen sodan syttymistä oli sovittu 70 000 kiväärin myymisestä valkoisille, ja aseistus jatkui läpi sodan. Saksan kouluttamista jääkäreistä ensimmäiset palasivat Suomeen aselastien mukana, ja pääjoukko tuli helmikuussa. Maalis-huhtikuussa Saksan armeija teki maihinnousun Ahvenanmaan, Hangon ja Loviisan kautta. Saksan armeijan joukkoja oli noin 14 000 – 15 000, se toimi valkoisesta sodanjohdosta itsenäisesti ja muun muassa valtasi Helsingin, Hangon, Tammisaaren, Riihimäen, Hämeenlinnan ja Lahden punaisilta. Saksalaisten kouluttamat jääkärit sen sijaan toimivat valkoisessa armeijassa upseereina ja kouluttajina.

Tehtävä

Vertaile Tammisunnuntai 1918 -dokumentin ja edellä olevien tietojen perusteella Venäjän ja Saksan merkitystä sisällissodassa.

• Listaa viisi seikkaa, joissa Venäjä ja Saksa ja/tai venäläiset ja saksalaiset sotilaat vaikuttivat tai toimivat samalla tavalla ja viisi seikkaa, joissa toiminta erosi.