Artist (2011) ilmestyy aikakaudella, jolloin elokuva elää uutta teknologista murrosvaihetta monellakin tavalla. Elokuva on aina vastannut haasteisiin: radion myötä äänielokuva, television murroksen aikakaudella spektaakkelit erilaisine tehosteineen. Verkkomaailma kilpailee 2000-luvulla kuluttajan vapaa-ajasta elokuvateollisuuden kanssa.

2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä 3D-elokuva elää menestyksekkäintä hetkeään elokuvahistoriassa. Monet kokeilut ja erilaiset 3D-tekniikat on käyty läpi Lumiéresta ja Mélièsista alkaen. Tekniikkaa ovat hyödyntäneet onnistuneesti monet tekijät kuten mm. Hitchcock Täydellisessä rikoksessaan (1954). Modernin 3D-elokuvan varsinainen läpimurto oli James Cameronin Avatar (2009), jonka myötä uusi teknologinen läpimurto käynnistyi.

Tämän jälkeen 3D-elokuvantekijöiksi ovat ryhtyneet mm. Werner Hertzog (Cave of Forgotten Dreams, 2011) ja Wim Wenders (Pina, 2011) sekä siis Martin Scorsese, jonka yhtenä tehtävänä on viime vuosina ollut maailman elokuvaperinnön pelastaminen. Hänen säätiöittensä kautta on digitalisoitu monia merkittäviä elokuvia maailman eri kulttuureista. Afrikkalaisten elokuvien lisäksi Scorsesen luotsaamat säätiöt ovat pelastaneet myös länsimaisia klassikoita Taksikuskista Punaisiin kenkiin.

Samaan aikaan perinteinen 35 mm:n filmiesitykset häviävät teattereista. Elokuvateattereiden digitalisointi on pitkällä ja esimerkiksi Finnkino on jo digitalisoinut kaikki salinsa. Vanhoista 35 mm:n elokuvaprojektoreista on nyt tullut tarpeetonta romua. Elokuvia ei enää kuvata filmille vaan digitaalisilla kameroilla kovalevyille. Maailman suurin filmin valmistaja Kodak on haettu konkurssiin. Sama kohtalo on useimmilla filmilaboratorioilla.

Elokuvan esittäminen mullistuu lopullisesti tämän vuosikymmenen aikana.

Myös Artist, joka on kuvattu filmille, levitetään digitaalisesti teattereissa. Elokuvan kuvaaja Guillaume Shiffman kertoo, että nykyajan mustavalkoinen filmi on liian jyrkkäsävyistä. Saadakseen sävykkäitä harmaan sävyjä Artist kuvattiin värifilmille (500 ASA colour). Kuvan sävykkyyttä lisättiin jälkituotantovaiheessa.