Alaikäiset ilman huoltajaa

Ilman huoltajaa oleva alaikäinen on alle 18-vuotias vierasmaalainen lapsi tai nuori, joka on erossa molemmista vanhemmistaan, ja jolla ei ole täysi-ikäistä, lain määräämää huoltajaa. Ilman huoltajaa olevat alaikäiset voivat olla niin pakolaisia, turvapaikanhakijoita kuin siirtolaisia. Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä suojelee YK:n Lasten oikeuksien sopimus vuodelta 1989.

Ensimmäinen, toinen ja kolmas maailma

Varsinkin aikaisempina vuosikymmeninä maailma jaettiin kolmeen osaan: ensimmäiseen maailmaan kuuluivat ns. kehittyneet rikkaat länsimaat, toinen maailma tarkoitti kylmän sodan aikana kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden väliin jääviä maita (kuten Neuvostoliitto ja sen vaikutuspiiriin kuuluvat maat), sekä kolmas maailma, joka käsitti yleisesti kaikki kehitysmaat. Tämäntyyppiset jaot eri kehitysasteisiin ovat kyseenalaisia, mutta niitä käytetään edelleen  monissa tilanteissa.

Ihmiskauppa

Ihmisten värvääminen, kuljetus, piilottelu tai vastaanotto uhan, voimankäytön tai muun pakottamisen ja alistamisen avulla. Yleisimmät ihmiskaupan muodot ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsiin kohdistuva ihmiskauppa ja pakkotyövoiman välitys. Ihmiskauppa rikkoo ihmisoikeuksia ja sisältää ryöstön, petoksen, harhaanjohtamisen ja vallan väärinkäytön tai suojattomassa asemassa olevan ihmisen hyväksikäytön.

Kansalaistaminen

Kansalaistaminen tarkoittaa kansalaisuuden myöntämistä sellaiselle henkilölle, joka ei ole syntynyt kyseisen maan kansalaiseksi.

Kansalaisuudettomat henkilöt

Henkilö, joka ei ole minkään maan kansalainen, eikä siten ollen minkään maan lainsäädännön alainen, on kansalaisuudeton.

Karkoitus

Valtion viranomaisten toteuttama oikeudellinen toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa henkilön poistaminen valtion alueelta hänen tahtonsa vastaisesti.

Kotouttaminen

Kotouttamisprosessin avulla maahanmuuttajat ja siirtolaiset pyritään ottamaan osaksi vastaanottajamaan yhteisöä. Kotoututtamisen avulla pyritään löytämään tasapaino vastaanottajamaan alkuperäisten kulttuuristen arvojen kunnioittamisen ja maahanmuuttajien ja pakolaisten oman identiteetin välillä sekä luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta maan uusien ja vanhojen asukkaiden välille (perustuen vastaanottavan yhteisön tai maan keskeisten arvojen ja instituutioiden hyväksymiseen). Kotouttaminen koskee yhteiskunnan kaikkia osa-alueita sekä tapahtuu niin uusien tulijoiden kuin vastaanottavan yhteisön toimesta.

Kiintiöpakolainen

Pakolaisia, jotka ovat lähteneet kotimaastaan tai pysyvästä asuinmaastaan toiseen maahan, johon he eivät kuitenkaan voi pysyvästi asettua asumaan, voidaan ottaa uudelleen sijoitettaviksi kolmanteen maahan niin sanotussa pakolaiskiintiössä. Suomeen otetaan pakolaiskiintiössä henkilöitä, jotka Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR on katsonut pakolaisiksi, tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia uudelleen sijoitusta varten. UNHCR:n mukaan pakolaisten vapaaehtoinen ja turvallinen paluumuutto sekä sijoittuminen kotimaansa lähialueille ovat pakolaisongelman parhaimpia ratkaisuvaihtoehtoja. Aina ne eivät kuitenkaan ole mahdollisia. Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on nykyisin noin 25. Suomessa eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitoutuu ottamaan. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 henkilöä vuodessa.

Laillistaminen

Prosessi, jossa vastaanottajamaa myöntää luvattomasti maassa oleskelevalle laillisen aseman.

Laiton maahanmuutto

Laittoman maahanmuuttajan käsitettä käytetään sellaista henkilöä kuvattessa, jolla ei ole vaadittua laillista statusta tai tarvittavia maahan pääsyn tai maassa oleskeluun oikeuttavia matkustusdokumentteja. Esimerkkejä laittomasta maahanmuutosta on maahantulo ilman voimassa olevaa passia tai muita matkustusdokumentteja ja laiton rajanylitys johtuen maahantulon tai maastalähdön hallinnollisten vaatimusten noudattamatta jättämisestä.

Maahanmuuttaja

Termiä maahanmuuttaja käytetään yleensä kuvaamaan henkilöä, joka tekee omaehtoisen päätöksen toiseen maahan muuttamisesta, usein aineellisten tai sosiaalisten edellytysten kohentamiseksi ja omien tai perheen tulevaisuudennäkymien parantamiseksi. Ihmiset muuttavat myös monista muista syistä.

Maahanmuuttovirasto

Maahanmuuttovirasto (Migri) on sisäministeriön alainen virasto, joka käsittelee ja ratkaisee maahantuloon, maassa oleskeluun, pakolaisuuteen sekä Suomen kansalaisuuteen liittyviä asioita. Toimintansa virasto aloitti nimellä Ulkomaalaisvirasto 1.3.1995. Nimi vaihtui Maahanmuuttovirastoksi 1.1.2008. Maahanmuuttovirasto muun muassa myöntää oleskelulupia Suomeen tuleville ulkomaalaisille kuten opiskelijoille, työntekijöille, elinkeinonharjoittajille, paluumuuttajille ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten perheenjäsenille, käsittelee turvapaikkahakemukset puhuttelusta päätöksentekoon, ohjaa ja suunnittelee turvapaikanhakijoiden ja tilapäistä suojelua saavien vastaanoton käytännön toimintaa, ja myöntää muukalaispasseja ja pakolaisen matkustusasiakirjoja sekä päättää käännyttämisestä ja karkottamisesta

Oleskeluluvan ylitys

Laiton oleskelu maassa oleskeluun oikeuttavan jakson päättymisen jälkeen.

Pakolainen

Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 määrittää pakolaiset henkilöiksi, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa pelätessään joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta, tai jotka eivät pelon takia voi turvautua oman maansa suojeluun. Konflikteja tai laajamittaista väkivaltaa pakenevia ihmisiä pidetään yleisesti pakolaisina. Pakolaisilla ei ole oman valtion antamaa suojaa – itse asiassa heidän oma hallituksensa on usein uhan aiheuttaja.

Palauttamiskielto

Palauttamiskielto on kansainvälisen pakolaislainsäädännön periaate, joka estää pakolaisten palauttamisen heidän henkeään tai vapauttaan uhkaavalle alueelle.

Perheenyhdistäminen

Prosessi, jossa vapaaehtoisen tai pakotetun siirtolaisuuden takia toisistaan erossa elävät perheenjäsenet saatetaan yhteen, joko lähtömaassa tai maassa, jossa henkilöllä on oleskelulupa. Kolmannen maan kansalaisten perheenyhdistäminen tapahtuu viranomaisten avustuksella.

Pidätys

Pidätys on viranomaisen toimesta tehty, laitokseen sulkemalla toteutettu yksilön liikkumisvapauden rajoitus. Pidätys voi olla joko rikosoikeudellinen pidätys, jolloin se kohdistuu rangaistustarkoituksessa rikoksen tehneeseen, tai hallinnollinen pidätys, joka varmistaa, että toinen hallinnollinen toimenpide, kuten karkotus, voidaan panna toimeen. Monissa valtioissa laittomat siirtolaiset ovat hallinnollisen pidätyksen kohteena, koska he eivät täytä siirtolaislakeja. Monissa valtioissa henkilö voidaan pidättää hänen odottaessaan päätöstä pakolaisstatuksesta, karkotuksesta tai pääsystä maahan.

Ihmissalakuljetus

Siirtolaisuuden muoto, joka tehdään siirtolaisen hyväksymänä ja usein maksamalla salakuljettajalle palveluksista. Ihmissalakuljetus voi saada hyväksikäytön muotoja ja olla vaarallista, jopa kuolemaan johtavaa, mutta se ei ole pakottavaa, kuten ihmiskauppa.

Taloudellisista syistä tapahtuva maahanmuutto

Taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton käsitettä käytetään usein yhtenevänä työperäisen maahanmuuton kanssa. Taloudellinen siirtolaisuus on kuitenkin työperäistä maahanmuuttoa laajempi käsite, koska se sisältää myös siirtolaisuuden, joka johtuu taloudelliseen tai elämänlaadun parantamiseen tähtäävistä syistä tapahtuvan maahanmuuton. Taloudellinen siirtolaisuus voi olla joko laillista tai laitonta.

Turvapaikanhakija

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvapaikkaa pakolaisuuden perusteella, ja joka odottaa päätöstä hakemukselleen. Määritelmä ei sisällä oletusta siitä, onko henkilö pakolainen vai ei – se yksinkertaisesti kuvaa sitä tosiasiaa, että hakija on hakenut turvapaikkaa perustuen väitteeseen pakolaisuudesta. Joillekin turvapaikanhakijoille myönnetään pakolaisasema ja toisille ei.

Turvapaikka

Turvapaikka on vainon tai sellaisen perustellun epäilyn takia yleensä toisesta valtiosta myönnetty, tämän valtion suojaama asema. Vainon syynä voi olla etninen alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Pelon takia henkilön pitää olla haluton turvautumaan oman maansa tarjoamaan suojeluun. Turvapaikan saaneelle myönnetään kansainvälistä suojaa antavassa maassa pakolaisasema.

Työperäinen maahanmuutto

Työperäinen maahanmuutto koskee niitä henkilöitä, jotka muuttavat työmahdollisuuksien perässä. Työperäistä maahanmuuttoa koskeva politiikka noudattaa tiukasti niitä taloudellisia kriteerejä, jotka perustuvat kunkin maan sen hetkiseen työvoiman tarpeeseen. Kasvava joukko EU-maita harjoittaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on kannustaa korkeasti koulutetun työvoiman saantia. Lisäksi muutamat maat yrittävät rajoittaa kouluttamattoman työvoiman tuloa muista kuin EU-maista.

Uudelleensijoittaminen

Pakolaisten turvallinen kotiinpaluu tai oleskelu turvapaikan myöntäneessä maassa ei aina ole mahdollista, johtuen esimerkiksi pakolaisiin kohdistuvasta jatkuvasta vainon uhasta. Tällaisissa tilanteissa UNHCR yrittää sijoittaa heidät kolmansiin maihin, joissa turvallisuustilanne on taattu. Vapaaehtoisen kotimaahan palaamisen ja kotouttamisen lisäksi uudelleensijoittaminen on yksi kolmesta pysyväluonteisesta ratkaisusta pakolaisille. Uudelleensijoittamisen avulla pakolaiset saavat lain mukaisen suojan, oleskeluluvan ja usein myös vastaanottajamaan kansalaisuuden.

Vapaaehtoinen paluu

Vapaasta tahdosta esitetty ja vapaaehtoisuuteen perustuva paluu alkuperämaahan.

Vastaanottokeskus

Kun joku hakee turvapaikkaa Suomesta, hänet majoitetaan hakemuksen käsittelyn ajaksi vastaanottokeskukseen, joka järjestää siellä asuville vastaanottoon kuuluvia palveluita. Keskus huolehtii turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, majoituksesta, palveluista ja odotusaikaa tukevista toiminnoista.