Peanut Butter Falcon onnistuu käsittelemään päähenkilönsä Downin syndroomaa vammaisuutta normalisoivasta näkökulmasta. Sävy ei ole tirkistelevä ja elokuvan sanoma tuntuu olevan, että vammaisuuteen liittyvä toiseuttaminen, eli ulkopuoliseksi tekevä erilaisuuden korostaminen, on lähtökohtaisesti väärin. Jopa silloin kun sitä tehdään hyväntahtoisuudesta ja huolehtimisesta käsin. Zakia näyttelevä Zack Gottsagen kertoo eräässä haastattelussa lapsen kaltaisena kohtelemisen olevan yleinen vammaisten kohtaama ableismin muoto.

Elokuvan tulokulma vammaisuuden käsittelemiseen oli alusta saakka viisas. Gottsagenilla itselläänkin on Downin syndrooma ja sekä hänen roolihahmoaan ja että koko elokuvaa tehtiin hänen kokemuksellista asiantuntijuuttaan kuunnellen. Monella tapaa laadukkaamman vammaisuuden kuvauksen lisäksi tästä johtuen vähemmistöaiheeseen liittyvän tarinan omistajuus on enemmän vähemmistöllä itsellään.

Tehtäviä

1. Elokuvat kertovat useimmiten jonkun muun tarinoita ja usein se johtaa eri tavoilla kummallisiin kuvauksiin. Historiallisten elokuvien epähistoriallisuudet ovat tästä tuttu ja melko harmiton esimerkki. Ongelmallisuutta voi seurata kun elokuva käsittelee todellisiin, jollain tapaa alisteisessa asemassa oleviin ihmisryhmiin liittyviä aiheita. Tästä onkin käyty lisääntyvässä määrin julkista keskustelua jo jonkin aikaa.

• Millaisia asioita vähemmistöaiheita, joko yksittäinen hahmon kautta tai muilla tavoin käsittelevän elokuvan olisi hyvä ottaa huomioon?
  Tämä on laaja kysymys, johon ei ole olemassa mitään yksinkertaista ja pysyvää vastausta. Kaksi perusasiaa voi kuitenkin ottaa lähtökohdiksi:
  – Kaikkiin vähemmistöjä ja inklusiivisuutta käsitteleviin kysymyksiin kuuluu keskeisenä ratkaisuna jatkuva, omaehtoinen huomioiminen ja oppiminen.
  – Vähemmistökysymyksissä on ensisijaisesti kuunneltava vähemmistöjä itseään.
   
• Entä millaiset konkreettiset asiat edistäisivät vähemmistöjen oman äänen parempaa kuulumista vähemmistöaiheita käsittelevissä elokuvissa?
  Esimerkkejä:
  – Vähemmistörooleihin voi kiinnittää samaa vähemmistöä edustavan näyttelijän (joita on tärkeää palkata myös muihin rooleihin!)
  – Asiantuntijoiden konsultoiminen, erityisesti kokemusasiantuntijoiden.
  – Ja ilmeisimpänä yksikertaisesti vähemmistöihin kuuluvien elokuvantekijöiden määrän kasvaminen. Elokuva-alan tekijäjoukko ei kuitenkaan monipuolistu itsestään, vaan vaatii mahdollistamista ja eriarvoisuutta luovien rakenteiden purkamista.

2. Elokuvassa kuullaan useammassakin kohdassa loukkaava ilmaus ”retard”. Sana määrittyy kerronnassa hyvin selkeästi nimenomaan loukkaavaksi ja sen käyttämisellä tilanteita tai hahmoja merkitään Zakille eri tavoin turvattomiksi. Sana on siis tehokas ja katsojalle tunnelatauksia välittävä merkki, mutta samalla se voi tehdä elokuvakokemuksesta vähemmistökatsojille turvattomamman.

• Pohtikaa miten samat merkitykset olisi elokuvassa voitu välittää ilman ”retard” –sanaa.
  Tähän ei välttämättä löydy helppoja vastauksia, joilloin voidaan keskustella siitä miksi se ei riitä perusteeksi sanan käytölle.
  Vastaavista ilmauksista käytettävä englanninkielinen sana slur on nykyään usein käytössä sellaisenaan myös suomessa (muodossa slur tai slurri).