Elokuva perustuu Arthur Millerin näytelmään Kauppamatkustajan kuolema, jonka hän kirjoitti vuonna 1949. New York Drama Critics Circle palkitsi sen parhaaksi amerikkalaisnäytelmäksi valmistumisvuonnaan. Elia Kazanin ohjaamaa näytelmää nähtiin Broadwaylla. Vuonna 1985 Dustin Hoffman ja John Malkovich näyttelivät Voker Schlöndorffin ohjaamassa, Millerin näytelmään pohjautuvassa elokuvassa Death of a Salesman. Näytelmä sai elokuvallisen versionsa myös vuosina 1996 David Tackerin ja vuonna 2000 Kirk Browningin ohjauksessa.

• Ota selvää näytelmän käsittelemistä teemoista: amerikkalaisuuden unelmasta, yksinäisyydestä, pettymyksistä, nöyryytyksestä ja luopumisen tuskasta. Mikäli mahdollista katso aiemmista näytelmään pohjautuvista elokuvista yksi tai lue elokuvista kirjoitettuja arvosteluja.
• Millä tavoin Farhadi käsittelee samoja teemoja kuin Miller juurruttaen ne eri aikaan ja paikkaan?
• Vertaa näytelmän Willy Lomania ja elokuvan Emadia – mitä samankaltaisuuksia löydät henkilöhahmojen välillä?
• Kerro henkilöhahmon kaaresta eli analysoi, minkälaisena Emad esitellään elokuvan alussa ja miten henkilöhahmo kehittyy: mitä muutoksia hahmossa tapahtuu elokuvan loppua kohden?

Farhadi tarkastelee mielenkiintoisella tavalla ”näytelmä näytelmässä” -rakennetta ja upottaa Millerin näytelmän elokuvaansa. Farhadihan opiskeli teatteria Teheranin yliopistossa ja teki maisterintutkintonsa teatteriohjauksessa (Tarbiat Modarres University), mikä selittää hänen kiinnostuksensa teatteri-ilmaisuun.

Farhadin elokuvaan upottama näytelmä nostaa esille myös monia eri kysymyksiä elokuvan ja teatterin eroista ja samankaltaisuuksista, elokuvan mahdollisuudesta hyödyntää teatraalisia elementtejä (ja teatterin mahdollisuudesta hyödyntää elokuvallisia elementtejä).  Temaattisella tasolla teatraalisuuden tuominen elokuvaan herättää myös symbolisen kysymyksen elämästä teatterina.

• Keskustele parisi kanssa elokuvan ja teatterin eroista ja samankaltaisuuksista: mikä tekee elokuvasta elokuvan ja teatterista teatterin? 

Elokuvassa The Salesman nähdään Millerin näytelmän harjoituksia ja esityksiä pienen teatterin lavalla – elokuvan päähenkilöt Rana ja Emad myös näytelmän päähenkilöinä. Emad näyttelee Willy Lomanin hahmon ja Rana Lindan.

• Missä kohdin raja näytellyn näytelmän ja elokuvan tarinan välillä ylittyy?
• Milloin henkilöhahmot tuovat lavan ulkopuolista elämää lavalle ja miksi?
• Mitä Farhadi haluaa tällä elämän ja teatterin rajan rikkomisella katsojalle välittää?

Ehkä Farhadi näkee teatterin myös tietynlaisena vapaana paikkana, jossa tunteita voidaan käsitellä. Emadin ja Ranan patoutuneet, teatterilavalla purkautuvat tunteet tekevät teatterilavasta paikan, jossa he voivat viimein sanoa, itkeä, raivota: ilmaista tunteensa.

• Voisiko tämä olla mielestäsi Farhadin viittaus laajemmaltikin taiteen rooliin iranilaisessa yhteiskunnassa? Elokuvan ja muiden taiteenlajien kautta iranilaiset pystyvät käsittelemään ja löytämään sanat ja kuvat asioille, jotka muuten jäisivät kenties sanomatta ja kuvaamatta. Elokuva tarjoaa kanavan omien ja kollektiivisten tunteiden ilmaisuun.
• Millerin tapaan Farhadi rakentaa elokuvassaan moniulotteisia henkilöhahmoja, joiden pahuus, julmuus ja sympatia eivät ole yksiselitteisiä. Tarkastele elokuvan henkilöhahmoja: Emadia ja Babakia (Babak Karimi) – millä tavoin pahuus ja julmuus heissä ruumiillistuu?
• Analysoi elokuvan loppukohtausta: millä eri tavoin kohtauksessa esiintyvät henkilöhahmot näkevät Emadin ja Babakin? Mikä on mielestäsi Ranan ajatus Emadista ja Babakista? Entä sinun katsojana: kumpi on mielestäsi julma ja paha vai onko se ollenkaan tärkeä kysymys? Mitä Farhadi haluaa elokuvan loppukohtauksella sanoa pahuudesta?