Tintti-elokuvan hahmot ovat elävän näköisiä, vaikka ne on toteutettu animaation keinoin. Jokainen hiuskin liehuu tuulessa omalla tavallaan. Tämän on mahdollistanut muun muassa liikkeentunnistustekniikan ja kasvojen ilmeitä tunnistavan kameran käyttö. Näyttelijät ovat ensin näytelleet kohtaukset kameroiden edessä, ja kuvatun materiaalin perusteella on rakennettu animaatiohahmot, joiden ilmeiden ja eleiden aitous on voitu tarkistaa näyttelijöiltä. Hahmot on asetettu maailmaan, joka perustuu Hergén sarjakuvien ilmeeseen.

Tehtäviä

1. Miten tarinan katsominen 3D-animaationa eroaa sarjakuvan lukemisesta? Vertailkaa ja keskustelkaa! Esimerkkejä: Animaatiossa liike ja äänet voivat luoda todentuntuisen, reaaliaikaisen vaikutelman. Sarjakuvassa vauhdikkuuden illuusio luodaan esimerkiksi kirjoitettuja ääniefektejä ja symboleja käyttämällä (hahmot esimerkiksi näkevät tähtiä, kun heihin sattuu). Elokuvassa nopea tempo saattaa häiritä juonen seuraamista; liikkeen ja äänen tuoma rytmikkyys naurattaa, jännittää ja viihdyttää; väkivalta saattaa tuntua ikävämmältä kuin sarjakuvassa. Yksityiskohtiin kiinnittää enemmän huomiota suurella valkokankaalla, kun taas sarjakuvan suhde todellisuuteen on vapaampi.

2. Mikä Tintin seikkailut -elokuvassa on sarjakuvalle ominaista? Entä mitä Hergén sarjakuvista jää puuttumaan tai mikä muuttuu, kun ne siirretään 3D-animaatioksi? Mitkä asiat ovat mielestänne olennaisimpia, kun Tintti siirretään valkokankaalle – tunnelma, kielenkäyttö, lavastus? Jakautukaa kahteen ryhmään väittelyä varten: toiset puolustavat 3D-animaatiota, toiset alkuperäissarjakuvaa. Voitte lukea keskustelun/väittelyn pohjaksi esimerkiksi Helsingin Sanomien Pertti Avolan arvion tai Film-O-Holicin JP Jokisen arvion elokuvasta.