Elokuvan alussa nähdään jakso, jossa esitellään Jennyn perheen elämää valokuvien kautta. Valokuvissa esiintyvät Jenny, hänen äitinsä Jana ja isänsä Henry. Kuvista käy ilmi, että perhe on elänyt onnellista elämää ja että Jennyn lapsuus on myös ollut onnellinen. Valokuvaesittely päättyy sivuun, jossa on kuva Jennyn isästä tämän kuolinilmoituksen kera.

• Mitä yksityiskohtia muistat jakson valokuvista? Jäikö jokin valokuva erityisesti mieleesi?

• Miksi elokuvantekijä on ottanut mukaan valokuvajakson? Mitä hän haluaa kertoa jakson välityksellä katsojalle?

• Mitä valokuvia itselläsi on tallessa muistoina? Miksi juuri näistä hetkistä on otettu valokuvia? Mitä nämä hetket merkitsevät sinulle?

Elämää kuoleman jälkeen

Elokuvassa käsitellään surua niin äidin Janan kuin tämän tyttären Jennyn kautta. Suru ilmenee ihmisissä eri tavoin eikä ole olemassa vain yhtä tapaa surra.

• Lukekaa seuraava MLL Nuortennetin teksti läheisen kuolemaan liittyen. Pohtikaa sitten tämän jälkeen, miten isän kuolema näkyy elokuvassa niin Jennyn, tämän äidin kuin isovanhempien kautta. Onko Jennyn käytös mielestäsi oikeutettua, entäpä Jennyn äidin? Miten surun vaikutus näkyy perhedynamiikassa? Mitä tästä kaikesta lopulta seuraa?

Kuolema pysäyttää. Kuolema saattaa kohdata perhettä täysin yllättäen ja olla hirveä sokki. Joskus kuolema on voinut olla odotettavissa esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Silti siihen ei pysty täysin varautumaan. Jos oma vanhempi tai sisarus kuolee, menettää ehkä yhden tärkeimmistä ihmisistä. Samalla jokapäiväinen elämä muuttuu pysyvästi. Koko maailma näyttäytyy yhtäkkiä täysin erilaisena.

Voi tuntua epäreilulle, että on tapahtunut jotain niin lopullista. Olo voi muuttua apaattiseksi, ahdistuneeksi tai lamaantuneeksi. Voi tuntua sille, ettei ole lupa olla iloinen. Jos jostakin tulee hyvä olo, voi kokea syyllisyyttä. Ylipäänsä se, että itse on elossa, voi tuntua epäreilulta. Surun lisäksi saattaa olla vihainen kuolleelle, koska tämä on jättänyt ja aiheuttanut niin paljon surua. Mielessä saattaa pyöriä erimielisyyksiä tai riitoja, joita henkilön kanssa oli tämän vielä eläessä. Oma typerä käytös kaduttaa. Tuntuu tuskalliselle, ettei asioita pääse keskustelemaan tai sopimaan.

Kuoleman aiheuttamaan järkytykseen ainoa lääke on sureminen. Tunteita ei kannata piilottaa, sillä kätketyt tunteet purkautuvat aina. Jos ne eivät tule ulos suruna, ne purkautuvat kiukkuna, vihaisuutena tai muunlaisena huonona käytöksenä. Joskus padotut tunteet saattavat aiheuttaa masennusta tai epämääräistä ahdistusta. Tällöin henkilö ei itse aina osaa yhdistää oloa läheisen kuolemaan.

Kuolemasta puhuminen voi tuntua vaikealta. Voi tuntea olevansa täysin yksin, eikä kukaan voi ymmärtää. Joku haluaa surra yksin, omassa rauhassaan. Tekee mieli vetäytyä toisten seurasta ja uppoutua omiin ajatuksiin. Kevyt jutustelu kavereiden kanssa ei kiinnosta. Se on täysin eri maailmasta.

Kuolemaan liittyvissä tapahtumissa voi jättää jäähyväiset. Tällainen tapahtuma on esimerkiksi hautajaiset. Hautajaisiin osallistuminen tai hyvästien jättäminen vainajalle voi tuntua aluksi liian tuskalliselle. Ne tekevät kuoleman todelliseksi. Se voi satuttaa, mutta toisaalta ne auttavat suremaan ja ymmärtämään tapahtunutta. Näissä tilanteissa saa myös lohdutusta niiltä ihmisiltä, jotka jakavat surun kanssasi. Jälkeenpäin voi harmittaa, jos ei ole ollut mukana kuolemaa käsittelevissä tilanteissa.

Lähde: MLL Nuortennetti

• Pohtikaa tämän jälkeen, miten neuvoisit Jennyä tai toisaalta ystävääsi kuoleman ja surun yllättäessä. Miten kohtelisit surevaa ihmistä, miten olisit hänen tukenaan? Entä milloin surevan olisi hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen? Käyttäkää apuna seuraavaa MLL Nuortennetin vinkkejä.

Jos olet menettänyt läheisesi…

• Älä jää yksin surusi kanssa. Kuolemasta on hyvä puhua silloin, kun asia on tuore. Joskus hyvä kaveri on korvaamaton apu, joskus taas koulukuraattori tai terapeutti voi auttaa surun käsittelemisessä.

• Jaa surusi perheesi kanssa. Joskus voi tuntua sille, että oma suru vain lisäisi perheen pahaa oloa. Oma perhe kuitenkin ymmärtää usein parhaiten, kuinka suuresta surusta on kysymys. Käyväthän he läpi samaa asiaa.

• Kirjoita. Joillekin päiväkirja on toimiva purkamiskeino. Jotkut kirjoittavat kirjeitä kuolleelle läheiselleen. Niissä voi kertoa sen, mitä jäi sanomatta. Tai kirjoittaa omasta elämästään ja tunteistaan.

• Älä ajattele vain kuolemaa, vaan mieti minkälainen henkilö oli eläessään. Mieti niitä kivoja juttuja, joita teitte yhdessä. Iloitse siitä, että sait pitää hänet luonasi edes vähän aikaa.

• Mieti mitä läheisesi toivoisi sinulle. Haluaisiko hän, että murehdit häntä loppuelämäsi tai rankaiset itseäsi tekemättömistä sanoista tai teoista. Mieti mitä hän sanoisi sinulle juuri nyt?

• Muista, ettei ole olemassa oikeata tai väärää tapaa surra. Ei ole oikeita ja vääriä tapoja muistella läheistä. Haudalla käyminen ei ole esimerkiksi pakollista, vaan yhteisiä muistoja voi vaalia muutenkin. Jokainen suree ja muistelee omalla tavallaan.

• Pidä kiinni rutiineista, vaikka se tuntuisi vaikealle. Nouse aamulla sängystä, syö, mene kouluun ja harrasta. Arjen askareet pitävät elämää järjestyksessä. Sinulla on lupa jatkaa elämää.

• Hyväksy, ettei suru mene ohi hetkessä. Jokainen toipuu surusta omaa tahtia. Surematonta surua voi käydä läpi vielä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Jonkun toipuminen surusta nopeammin ei tarkoita, ettei hän olisi rakastanut läheistä yhtä paljon.

• Muista, että surun läpikäyminen voi muuttua vahvuudeksesi. Se voi lisätä viisautta ja ymmärrystä elämään. Surun hellittäessä voi nauttia elämän pienistäkin asioista. Silloin ymmärtää, ettei mikään elämässä ole itsestään selvää.

Lähde: MLL Nuortennetti