1. Mitä tiedätte Suomesta sotien aikana?

Jakautuu ryhmiin. Miettikää, millaisessa yhteiskunnassa talvi- ja jatkosodan aikaan elettiin. Miten ihmiset tienasivat elantonsa? Millaista oli vapaa-aika? Mikä oli lasten asema perheissä?

Miettikää, mitkä ovat tärkeimmät erot nykypäivään.

2.Sodan sukupuu

Tiedättekö omasta suvustanne sota-ajan tarinoita? Olivatko isovanhempanne, tai heidän vanhempansa talvi- tai jatkosodassa? Keskustelkaa pareittain tai ryhmissä ja jakakaa tarinoitanne.

Miettikää, miten sota on vaikuttanut sukulaistenne elämään? Entä millaisia vaikutuksia sodalla on omaan elämäänne? Näkyvätkö sodan vaikutukset vielä nykyäänkin?

Voitte myös etsiä internetistä sota-ajan ihmiskohtaloita esimerkiksi sanomalehtien nettisivuilta. Miettikää, miten talvi- ja jatkosota ovat vaikuttaneet ihmisten elämään?

TAUSTAA

Elämää kotirintamalla – niukkuutta ja kovaa työtä

Sota kotirintamalla oli ennen kaikkea taistelua niukkuutta vastaan. Sota-aika vaikeutti Suomen omaa ruokatuotantoa, ja myös ulkomaankauppa oli pysähdyksissä Euroopan kaoottisen tilanteen vuoksi. Suomessa säännöstely aloitettiin vuonna 1939 ja se ulottui elämän kaikille osa-alueille: kahvista kumisaappaisiin. Vaikka kaikilla oli vaikeaa, olivat kaupunkien asukkaat heikommassa asemassa kuin maaseudun asukkaat, sillä kaupunkilaiset joutuivat turvautumaan myymälöiden elintarvikkeisiin. Monen kaupan tiskit olivat tyhjänä.

Kotirintaman naisille sota oli rankkaa työtä. Suomi oli ennen talvisotaa maatalousvaltainen maa. Suomen maatalous oli lisäksi voimakkaasti pientilavaltainen, ja suurinta osaa (noin 80 prosenttia) maatiloista hoidettiin oman perheen voimin. Mitä pienempiä tilat olivat, sitä tärkeämpiä tulojen kannalta olivat sivutyöt. Yleisintä sivutyötä olivat metsänhakkuu ja tukinajo. Maataloustöitä helpottavia koneita oli saatavilla, mutta ne olivat vielä 1930- ja 40-luvun pientiloilla varsin harvinaisia.

Joidenkin arvioiden mukaan asepalveluksessa oli jatkosodan aikana lähes kolmekymmentä prosenttia miespuolisesta väestöstä ja peräti 65 prosenttia 20–49-vuotiaista, eli parhaassa työiässä olevista miehistä. Kun miehet lähetettiin rintamalle, naisten harteille jäivät kotitilojen moninaiset työt. Perinteiset käsitykset miesten ja naisten työnjaosta hävisivät silmänräpäyksestä. Emännät, kuten moni dokumentissa kuvatuista naisista, tekivät kaikki tilojen työt monen vuoden ajan. Myös lapset osallistuivat ahkerasti kotitilojen töihin. Vanhin poikalapsi otti usein pikkuisännän roolin. Leikkien aika oli silloin, kun työtä ei ollut.

Kotirintaman elämää leimasi myös sota-ajan arvaamattomuus. Pommitus saattoi päivänä minä hyvänsä osua oman kodin, kotikylän tai -kaupungin kohdalle.

Sodan pelko oli osa kotien arkea.

Lähteet ja lisätietoa:

Hintikka, Onerva ja Häppölä, Kirsti: Tuntematon emäntä, 2006.

Sodassa koettua – arkea sodan varjossa, toim. Turola et al, Porvoo 2008.

Naisten aseet: suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodassa, toim. Raitis, Riikka, Haavio-Mannila, Elina, Helsinki, 1993.

Paavilainen, Sinikka, Työtytöt: tytöt isänmaan palveluksessa 1941–45, Juva, 2010.