Sotarintamalla miehet kärsivät alituisesta väsymyksestä ja nälästä. Miehet joutuvat majoittumaan ahtaasti ja epämukavasti, eikä heillä juuri ole mahdollisuuksia kunnollisiin nukkumapaikkoihin. Sotilaiden vastuksena ovat myös sääolosuhteet. Kuumuus tai kylmyys vaivaa sotilaita luonnollisesti vuodenaikojen mukaan. Kesäkuuma saa jalat turpoamaan ja rakoille, toisaalta talven viimoja vastaan sotilaiden vaatevarustus on riittämätön. Ruoka-annokset ovat niukkoja. Sotilaita vaivaakin alituinen nälkä. Monet syövät jo alkuvaiheessa nälkäänsä jopa ”rautaisannoksensa”, säilykkeen, joka on tarkoitettu pahimman päivän varalle. Koskelan johtaman joukkueen miehet hakevat nälkäänsä ratkaisua muutaman sotilaan luvattomista ruuanhakumatkoista. Koskela ei varsinaisesti anna lupaa näille retkille, mutta suhtautuu niihin ymmärtäväisesti, koska ruokasaalis jaetaan tasan.

Fyysisiä ongelmia suurempi murhe lienee kuitenkin sodan aiheuttama pelko. Sotilaat pelkäävät kuolemaa ja haavoittumista sekä sitä, että joutuu jätetyksi haavoittuneena tai ei saa apua. Sotilaista Riitaoja on ainoa, joka näyttää avoimesti pelkonsa. Monet muut, esimerkiksi Lehto, käsittelevät pelkojaan uhmaten niitä.

Keskustelun aiheet: Millä tavoin eri henkilöt käsittelevät pelkoa? Millä tavalla pelkoa koetetaan vähentää? (vitsailu, jutustelu, järkeily, esim. Rokka)