Sekä Väinö Linna että Edvin Laine murtavat molemmat omissa taideteoksissaan sankaruutta ja isänmaallisuutta korostavaa myyttiä siitä, millainen on suomalainen sotilas – tai millainen hänen tulisi olla. Erityisesti Väinö Linnan on ajateltu muuttaneen suomalaiseen sotilaaseen liitettyä runebergiläistä sotasankaritraditiota. Kansallistunteen kohottamiseksi ja ylläpitämiseksi tuotettua sotapropagandaa ”meidän pojistamme” ja ”urheista korpisotureistamme” molemmat taiteilijat ironisoivat teoksissaan nimenomaan hihittelevän sotamies Vanhalan (Leo Riuttu) kautta. Vanhala replikoi esimerkiksi seuraavaan tapaan: ”Pyykkäreitä. Khihi… Poikiamme puseropyykillä taisteluiden lomassa. Korpisoturimme näyttävät kätevyytensä kaikilla aloilla…” 

Tuntemattomassa sotilaassa runebergiläinen väsymätön patriootti väistyy ja tilalla tulee suomalainen purnaaja. Väinö Linna itse on todennut, että idealisoitu sotilas ei ole todellinen ihminen (Ylen Puhemyllyohjelmataltiointi vuodelta 1972 löytyy Ylen Elävästä arkistosta, www.elavaarkisto.fi). Tuntematon sotilas välittäneekin realistisemman, todellisuuden illuusiota lähentelevän kuvan suomalaisesta sotilaasta. Vaikka kyseessä on selvästi fiktio, muistuttaa myös esimerkiksi Yrjö Varpio siitä että romaani ammentaa osan aineksistaan todellisuudesta. Joillakin henkilöillä on ollut oikeita esikuvia (esimerkiksi Rokka, Kaarna), ja monet henkilöt ovat saaneet piirteitä useista todellisen elämän henkilöistä. Tästä huolimatta Tuntematon sotilas ei ole dokumentti, eikä myöskään ole historiankirjoitusta, jollaisena sitä myös on luettu. 

Sotasankaruudesta ja uroteoista palkitaan Tuntemattomassakin kunniamerkein ja ylennyksin. Näihin sankaruuden osoitusten ulkoisiin merkkeihin ja kunnianosoituksiin sotilaat suhtautuvat pääsääntöisesti joko hieman noloina tai suorastaan väheksyen. Mannerheim-rististäkin lasketaan mieluummin leikkiä. Esimerkiksi Vanhala härnää naistenmiehen mainetta nauttivaa Rahikaista sanomalla tälle: ”Jos akat taistelis sodassa, niin Rahikainenkin sais Mannerheim-ristin!” 

Nämä Hietaset, Rahikaiset, Lehdot ja Lahtiset eivät siis sovi perinteiseen sankarin rooliin. He ovat sellaiseen aivan liian inhimillisiä. He purnaavat ja suhtautuvat korkeampiin esimiehiinsä kriittisesti ja kyseenalaistavat käskyt ja määräykset. Heidän moraalinsa joustaa tilanteiden mukaan. He harjoittavat tietoista tottelemattomuutta poistumalla luvattomille ruuanhakureissuille tai muille asioille (esim. Rahikaisen reissut naisten perässä), keittävät salaa kiljua, juopottelevat ja ryöstävät tavaroita kaatuneilta neuvostosotilailta. 

Sotatehtävissä nämä miehet tekevät kuitenkin sen, mitä heiltä odotetaan, ja satunnaisesti jopa enemmän (esim. Hietanen onnistuu tuhoamaa tankin, Rokka tappaa säälimättä liudan venäläissotilaita, Lahtinen koettaa pidätellä venäläisiä yksin niin pitkään kuin kykenee, eikä jätä konekivääriä vapaaehtoisesti). 

Sodan yhteydessä puhutaan myös sankarikuolemasta, jolloin sillä tarkoitetaan tavallisesti kuolemista isänmaan puolesta. Sodassa kaatuneita on myös haudattu niin kutsuttuihin sankarihautoihin. Sodassa kaatuneiden ruumiit on pyritty tunnistamaan ja tuomaan ”kotiin” haudattavaksi. Sodassa kaatumista on myös pidetty hyvin ylevänä ja arvokkaana tapana kuolla. Tuntemattomassa sotilaassa sankarikuolemaan liitetty ylevyys ja arvokkuus ovat kuitenkin melko kaukana teosten todellisuudesta, kun katsoja näkee kuolettavasti haavoittuneen sotilaan huutavan tuskasta. Apuun huudetaan Jumalaa ja äitiä, mutta turhaan. Jopa sotilaspastorilla on ilmeisiä vaikeuksia lohduttaa ja helpottaa kuolevien tuskia ja pelkoa. Henkilöistä Lehto päättää itse oman elämänsä ymmärtäessään haavoittuneensa kuolettavasti. 

Keskustelun aiheet: Kuka tai ketkä henkilöistä jäivät parhaiten mieleesi? Miksi? Millaista on sankaruus Tuntemattomassa sotilaassa? Miten sankaruutta voidaan määritellä? Millaisia sankareita he ovat? Mitä ovat heidän sankaritekonsa? Oppilaiden kanssa voisi keskustella myös moraaliin liittyvistä kysymyksistä, joita elokuva varmasti herättää. Miten oppilaat suhtautuvat esimerkiksi ruokavarkauksiin? Entä sukupuolimoraalisiin kysymyksiin, kuten vaikkapa siihen, että petroskoilaisten naisten hädänalaista tilannetta käytetään hyväksi (Vera – Veerukka, joka tanssii Vanhalalle, Hietaselle ja Rokalle)? Hyvä moraalikeskustelun aihe on myös kuolemanrangaistus, joka teoksessa langetettiin kahdelle sotilaskarkurille.

Tuntematonta sotilasta pidetään pasifistisena romaanina ja sellaiseksi Väinö Linna sen lienee ajatellutkin. Miten sodanvastaisuus käy ilmi elokuvasta?