Jatkosota päättyi syyskuussa 1944 ja jouluun mennessä sotilaat kotiutettiin. Sodasta palasi yli 450 000 miestä. Yli 150 000 haavoittui lievemmin tai vakavammin jossain vaiheessa sotaa. Monet haavoittuneet toipuivat pitkään, jopa vuosia sotasairaaloissa ennen pääsyä kotiin. Sotatoimialueelta palasi myös 20 000 naista, ja muissa sotaan liittyvissä tehtävissä oli työskennellyt yli 50 000 naista.

• Pohtikaa pareittain elokuvassa kuvattuja sodan loppuhetkiä: Yhtäkkiä tykkien jyly ja laukaukset vaikenevat ja on täysin hiljaista. Miehet nousevat juoksuhaudoista eikä sotaa enää ole.
• Merkittävä osa miehistä oli ollut mukana sodassa koko ajan eli noin kolmen vuoden ajan. Heidän päätyönsä oli ollut tappaa toisia ihmisiä samalla kun he pelkäsivät oman henkensä puolesta ja näkivät ihmisten kuolevan vierestään. Pohtikaa, miten koettu ja nähty vaikutti miehiin? Millaisia muistoja he kantoivat mukanaan? Millainen oli heidän kotiinpaluunsa ja takaisin arkisiin toimiin ryhtymisensä?

Samaan aikaan perääntymistaistelujen alta paenneet ihmiset, kuten elokuvan Lyyti perheineen, hakivat elämälleen uutta alkua. Neuvostoliitolle Itä-Suomesta luovutetuilta aluilta muualle lähti yli 420 000 ihmistä eli 11 prosenttia koko väestöstä. Heidät sijoitettiin muualle Suomeen, ja valtio pakkolunasti heille maata tavallisilta maanomistajilta. Vaikka heille annettiin maata uusien tilojen perustamista varten, kaikki oli aloitettava alusta, metsän raivaamisesta, peltojen ja rakennusten tekemisestä. Omaisuutta suurimmalla osalla oli vain se, mikä oli pakomatkalle mukaan saatu.

• Pohtikaa pareittain, millaista uuden elämän aloittaminen vieraalla seudulla on ollut? Ympärillä vierasta murretta puhuvat ihmiset, kaukana oma koti ja tutut kuviot. Miten uudet naapurit ovat suhtautuneet heihin, etenkin maa-alueiden pakkolunastusten jälkeen? Pohtikaa, miten pakomatka vaikutti perheiden talouteen ja mahdollisuuksiin?