Tyttö nimeltä Varpua luonnehtii elokuvan loppua kohden tiivistyvä tunnelma, joka muodostuu useista, intensiivisistä kohtauksista. Näistä voi mainita esimerkkeinä kohtauksen, jossa Varpu vierailee Oulussa isäkseen luulemansa miehen kotona sekä ratsastuskilpailukohtauksen, jossa Varpun isän Ilmarin sairaus tulee ensimmäistä kertaa näkyväksi Varpulle ja muille paikalla olijoille. Näiden kohtausten intensiivisyys muodostuu moninaisten elokuvallisten keinojen kautta, jotka rakentavat yhdessä kokonaisuuden.

Elokuvia analysoitaessa keskitytään usein ohjaukseen, käsikirjoitukseen ja näyttelijöihin. Vaikka näyttelijät kanavoivatkin haluttuja tunteita, elokuvissa käytetään paljon hienovaraisia keinoja viestien välittämiseksi ja tunnelman korostamiseksi.  Esimerkiksi ottojen pituudella voidaan korostaa tiettyä tunnetta: lyhyet kuvat tiheästi vaihtuen tuovat hyvin esiin vaikkapa kiirettä, paniikkia tai muuten vauhdikasta kohtausta.

Toinen tärkeä keino tuoda henkilöhahmoja lähemmäs katsojia ovat kuvakulmat. Lähikuvat ovat tehokkaita viestinnän keinoja, sillä hiljainen viestintä, kuten eleet ja ilmeet ovat tärkein kommunikaatiokeinomme sanallisen viestinnän ohella. Lähikuvat vievät katsojan lähemmäs roolihahmoa ja tuovat esiin pienimmätkin kasvojen eleet. Tämä mahdollistaa tunteiden kuvauksen ilman, että hahmojen tarvitsee robottimaisesti jatkuvasti ilmoittaa kokevansa nälkää tai vaikka kylmyyttä. Tyttö nimeltä Varpussa nähdään paljon lähikuvia Varpun kasvoista elokuvan käännekohdissa. Varpu ei välttämättä juurikaan puhu, mutta tunnetilat välittyvät kasvoihin kohdistuneiden lähikuvien kautta.

Myös äänimaailma on tärkeää lopputuloksen kannalta. Tähän kategoriaan kuuluvat niin musiikki kuin äänitehosteetkin. Joskus äänet eivät ole tarpeeksi voimakkaita, tai vastaavasti ne saattavat olla liian voimakkaita, jolloin niitä jälkityövaiheessa käsitellään sopiviksi. Jälkityövaiheessa lisätään myös mahdolliset äänitehosteet, kuten linnunlaulu, räjähdykset tai koputukset. Äänitehosteet ja äänen jälkikäsittely tekevät elokuvan ääniraidasta mielenkiintoisen, todentuntuisen ja viimeistellyn.

Musiikki on ehkä tärkein äänityöhön liittyvä aspekti. Usein elokuvilla on hyvin tunnistettava, tarttuvakin tunnusmusiikki. Sen lisäksi musiikkia käytetään korostamaan ja kuvaamaan hahmojen tunnetiloja sekä kohtauksien yleistä tunnelmaa. Haikea musiikki korostaa surumielisiä tunteita, rytmikäs ja räväkämpi musiikki säestää usein vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia ja onnellinen loppu saa usein parikseen iloisen musiikkiraidan.

Varpun ajaessa autolla ystäviensä kanssa taustalla soi hyvin nuorekas, rytmikäs musiikki. Tämä kulkee hyvin käsikädessä nuoruuden jännitykseen ja siihen olemukseen, joka tällä nuorten ryhmällä on. Elokuvan lopussa taas Sirun ja Varpun ollessa autossa soi kaunis Paula Vesalan esittämä kappale Auringon lapsi, joka tiivistää Sirun ajatusmaailmaa hänen ja Varpun välisestä suhteesta sekä kiteyttää hyvin kohtauksen harrasta tunnelmaa. Elokuvassa on myös käytetty monissa kohtauksissa samaa Paula Vesalan ja Jori Sjöroosin Siru ja Varpu -nimistä sävellystä tunnelmien sekä tunnetilojen luomiseksi. Yksi kappale voi toimia monipuolisesti koko tunneskaalan ilmentäjänä säettä vaihtamalla, kun tempo ja sävellajit vaihtuvat.

Tehtäviä

1. Jokainen katsoo Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan trailerin. Kun kaikki ovat nähneet trailerin, jakaannutaan ryhmiin, joista jokainen kiinnittää huomiota yhteen elokuvakerronnan elementtiin: musiikki, äänet, leikkaus, kuvakulmat. Keskustelkaa siitä, millainen rooli eri kerronnan keinoilla trailerissa on.
    
2. Valitkaa elokuvasta kohtaus, joka jäi erityisesti mieleenne. Eritelkää, kuinka kohtauksessa rakennettiin kuvaa henkilöhahmoista, tilanteesta ja tunnelmasta. Millaisten elokuvakerronnan keinojen avulla kokonaisuus muodostui – millainen leikkaus, kuvakulmat, äänimaisema ja musiikki kohtauksessa oli? Miten kohtaus olisi muuttunut, jos esimerkiksi lähikuva olisi vaihdettu kokokuvaksi tai yleiskuvaksi? Entä jos musiikki olisi ollut toisenlainen?
    
3. Kuunnelkaa Spotifysta elokuvassa käytettyjä kappaleita. Mikä tunnetila tai mielenmaisema teille nousee kappaleiden aikana ensimmäisenä mieleen? Vastaako tunteenne elokuvassa ilmaistua tunnetilaa? Jos ei, millä tavalla ne eroavat toisistaan?
   KAVIn Elokuvapolulta löytyy esimerkki musiikin ja muun äänimaailman vaikutuksesat elokuvan tunnelmaan.
    
4. Mitä muita elokuvallisen kerronnan keinoja (esimerkiksi sisä- ja ulkotilojen käyttö, valaistus, värimaailma) teille tulee mieleen, ja miten niitä käytetään elokuvassa? Voitte valita esimerkkikohtauksen, jossa valitsemanne keino näkyy.
    
5. Ideoikaa kuvitteellinen tilanne ja henkilöhahmojen välinen kohtaaminen. Kuvatkaa tästä tilanteesta puhelimella/tabletilla kaksi lyhyttä videota, joissa toisessa käytätte erilaisia kuvakulmia tarinanne tukena ja toisessa käytätte vain yhtä kuvakulmaa. Mitä eroja huomaatte?
    
6. Elokuvan tekeminen on laaja ja pitkäkestoinen prosessi, jossa on mukana paljon eri toimijoita. He jäävät usein julkisuudessa näkymättömiin, kun esimerkiksi haastattelut ja lehtiarvostelut keskittyvät pääasiassa ohjaajiin ja näyttelijöihin. Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan kuvauksia seurasi nuorten elokuvayhteisö Kelaamon nuorista elokuvaharrastajista koostuva ryhmä, joka teki kuvausten aikana ja niiden jälkeen eri tekijöiden haastatteluja sekä Making of -materiaaleja. Materiaalit valaisevat tekijöiden erilaisia rooleja kuvauksissa ja jälkituotannossa.

   Katso Making of -materiaaleista esimerkiksi:

   Varpun näyttelijän Linnea Skogin haastattelu

   Puvustussuunnittelija Tiina Kaukasen haastattelu

           Lavastussuunnittelija Sattva-Hanna Toiviaisen haastattelu

           Äänittäjä ja äänisuunnittelija Tuomas Klaavon haastattelu         

           Ponien haastattelu