“Erityisesti olen halunnut mennä päin stereotypioita, joita luomme päässämme jatkuvasti. Stereotypiat ovat kuin pöly, jota muodostuu ajatteluun koko ajan, ja sitä pitää välillä vähän pöllyttää. Varpussa henkilöille annetaan paljon aikaa, ja he saavat olla yllättäviä. Olen halunnut näyttää heitä monia puolia ja palan elämää, joka ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa tai surullista.” (Selma Vilhunen, haastattelu 17.8.2016)

Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan tärkeä teema on eri henkilöhahmojen tutkiminen monesta eri näkökulmasta sekä stereotyyppien, lukkiutuneiden käsitysten ja ajattelumallien kyseenalaistaminen. Elokuvassa keskeistä on myös se, kuinka sen henkilöhahmot haluavat tulevansa nähdyksi ja kuulluiksi omilla ehdoillaan, ilman ennakkokäsityksiä. Yhtenä esimerkkinä stereotyyppisten käsitysten tutkimisesta elokuvan keinoin on Varpun isän Ilmarin kuvaaminen.

Ilmarin kautta elokuva tuo keskiöön mielenterveysongelmat ja sen, kuinka ne näkyvät arjessa, ihmissuhteissa ja perheessä. Ilmari sairastaa skitsofreniaa. Sairaus saa hänet puhumaan hieman sekavasti ja vaikuttamaan tahattomasti uhkaavalta. Se on saanut hänet eristäytymään yksin pieneen asuntoonsa Ouluun, ja hän purkaa oloaan taiteeseen. Puhelimet ovat Ilmarin sairaudessa laukaiseva tekijä. Sairaus saa hänet kuvittelemaan, että erilaiset tahot seuraavat sekä vainoavat häntä, ja hän on vakuuttunut että puhelimia ynnä muita teknisiä viestintävälineitä käytetään hänen valvomiseensa. Hän kuulee ääniä, jotka yllyttävät häntä tekoihin ja voimistavat hänen uskomustaan kuvitteellisesta valvonnasta.

Ilmarin sairaus vaikuttaa olevan syynä siihen, miksi Varpu ei ole koskaan tavannut isäänsä. Varpun äiti Siru on tarkoituksellisesti ottanut etäisyyttä Ilmariin, eikä juurikaan halua Varpun olevan tämän kanssa tekemisissä. Ilmarin oma eristäytyminen ikään kuin projisoituu Siruun.

Skitsofrenia tekee ihmisestä harvoin vaarallisen. Useimmiten sairauden oireet, kuten näkö- ja kuuloharhat tai sosiaalisista normeista poikkeava käytös kuitenkin voivat vaikuttaa pelottavilta ulkopuolisten silmin, mikä saa usein aikaan torjuvan reaktion läheisissä. Suurin osa skitsofreenikoista myös paranee ajan myötä, vaikka sairauden syntysyyt ovatkin vielä epäselvät.

Mielenterveysongelmat eivät koskaan ole itseaiheutettuja. Ne ovat myös hyvin todellisia tiloja, joihin tulee suhtautua kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen. Meidän yhteiskunnassamme mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu, hyssytelty ja yksityinen ongelma. Moni perhe haluaa pitää läheisensä sairauden pienen piirin tiedossa eivätkä kaikki perheet tahdo edes puhua asiasta lainkaan.

Tyttö nimeltä Varpu on tässä suhteessa asian ytimessä. Varpulle isän sairaus selviää ratsastuskilpailuissa, joissa piiloteltu ja vaiettu asia tulee näkyväksi kaikille, niin Varpulle kuin hänen tallikavereilleen, heidän vanhemmilleen ja ratsastuksenopettajalleenkin. Salassa pitäminen murtuu monella tavalla elokuvan loppua kohden, ja elokuva antaa ymmärtää, että Varpu oppii ratsastuskilpailupäivän jälkeen jotakin uutta isästään ja isän ja tyttären suhde kehittyy. Siinä missä Siru oli aiemmin päättänyt vaieta Varpun isän sairaudesta, Varpu kertoo elokuvan lopussa asiasta avoimesti tallikavereilleen.
Useimmiten lapsille onkin luonteenomaista hyväksyä vaikeatkin asiat mutkitta, eivätkä he osaa pelätä asioita ilman aihetta.

Lue lisää mielenterveysongelmista ja skitsofreniasta Koulukinon Prinsessa-oppimateriaalista. Myös Mielenterveyden keskusliitto tarjoaa tietoa mielenterveydestä.

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla neuvotaan mistä saa apua mielenterveyden ongelmiin.

Tehtäviä

1. Eritelkää elokuvasta erilaisia tapoja, joilla sen henkilöt suhtautuvat mielenterveysongelmiin. Miettikää, mikä niistä on lähimpänä omaa näkökulmaanne, ja mikä taas lähimpänä yleistä keskustelua yhteiskunnassamme.
    
2. Keskustelkaa omasta näkökulmastanne siitä, miten luulette tapahtumien vaikuttaneen Varpun ja Ilmarin suhteeseen. Entä Sirun ja Ilmarin suhteeseen? Millaisia nämä suhteet ovat jatkossa?
    
3. Listatkaa pienissä ryhmissä tapoja, joilla Ilmarin sairaus tulee esiin elokuvan aikana. Mikä erottaa hänen käyttäytymisensä ja olemuksensa muista, ja miten eroavaisuutta tuodaan elokuvassa esille?
    
4. Selma Vilhunen on todennut, että Tyttö nimeltä Varpu –elokuvan kantava teema on ”heikkous ja hauraus ja ihmisten suhtautuminen siihen niin itsessään kuin toisissakin.” Jussi Virratvuori toivoo elokuva-arvostelussaan Karjalainen-lehdessä, että kaikki poliitikot kävisivät katsomassa Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan. Hän kuvaa elokuvaa seuraavasti: ”Teemallisesti elokuva käsittelee yhtä rikkoutunutta perhettä, mutta kyseessä on koko yhteiskunnan laaja kuva. Tämän Suomen me aikuiset olemme luoneet. Suomen, jossa lapsiin kohdistetaan yhä pienemmästä pitäen menestysvaatimuksia ja statusvaateita. Jako menestyjiin ja putoajiin tehdään yhä varhaisemmin. Ja mikä yllättävintä – tuo pudotuspeli käydään yhä enemmän materiaalisin perustein.”

   Pohtikaa Vilhusen ajatusta elokuvasta, lukekaa Virratvuoren arvio, ja keskustelkaa yhdessä niiden herättämistä ajatuksista. Millainen yhteiskunnallinen kannanotto Tyttö nimeltä Varpu teidän mielestänne on?