Elokuvan toteuttamisessa pyrittiin jossakin määrin kansatieteelliseen tarkkuuteen, joskin esim. kosinta- ja hääkuvaukset ovat yhdistelmä 3-4 eri alueen saamelaiskulttuurin aineksista, jotta häistä saatiin eksoottisemmat. T.I. Itkosen kirjoissa Suomen lappalaiset I-II (vuodelta 1948) kerrotaan seikkaperäisesti saamelaisten häätavoista ja elokuvaan on sieltä otettu monet vuorosanatkin suoraan.

Saamelaisuuden piirteitä perinteisestä puvusta rumpuun on jäljitelty ja käytetty paljon eri yhteyksissä, joten katsojan, joka ei tunne saamelaiskulttuuria, on helppo pitää elokuvan antamaa saamelaiskuvaa määrätyssä mielessä totuuden mukaisena.

Sámi gákti eli saamen puku on saamelaisten kansallisista tunnuksista näkyvin. Puvun mallit vaihtelevat alueittain. Mallit, värit ja koristenauhojen sommittelu kertovat kantajansa saamelaisryhmän, usein suvunkin. Elokuvassa kylän asukkaat näyttävät käyttävän monenlaisia saamen pukuja, joten herää kysymys, että missähän tämä pieni kylä sijaitsee?

1. Tutustu eri alueiden saamen pukuihin ja käyttötapoihin esimerkiksi seuraavien linkkien kautta:
Sámediggi: Sámi gákti – Saamen puku kertoo monta asiaa
Uusi Inari: Minä ja saamenpukuni
Suomen käsityön museo: Otteita saamenpuvusta

2. Valkoinen peura perustuu osin yleismaailmalliseen metamorfoosi- eli muodonmuutostarustoon. Tutustu saamelaisten uskomuksiin valkoisesta peurasta ja valkoisesta porosta. Käytä lähteenä esim. Saamelaiskulttuurin ensyclopediaa.

Saamelaiseen mytologiaan ja muinaisuskoon voi tutustua mm. seuraavien linkkien kautta:
Metsähallituksen Luontoon.fi -sivusto: Saamelainen maailmankuva ja mytologia
Wikipedia: Saamelainen muinaisusko
Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Uhraaminen

3. Millainen on Valkoisen peuran Lappi? Miltä siellä näyttää ja ketä siellä asuu? Millaisia asioita Lappiin liitetään elokuvassa?

4. Valitse jokin elokuvassa esiintyvistä Lappiin ja saamelaisuuteen liittyvistä asioista tai ilmiöistä (esim. shamaani, seita, shamaanirumpu) ja ota selvää, mitä merkityksiä valitsemallasi ilmiöllä saamelaiskulttuurissa on todellisuudessa ollut.

Lähteenä käytetty Jorma Lehtolan kirjaa Lailasta Lailaan – Tarinoita elokuvien sitkeistä lappalaisista.