Van Gogh – Ikuisuuden porteilla on kuvataiteilija Julian Schnabelin kolmas pitkä ohjaustyö, ja myös elokuva, jonka keskiössä on tunnettu taiteilijahahmo. Elokuvassa on hyödynnetty erilaisia, tyypillisesti taide-elokuvaan liitettäviä elokuvatekniikoita kuten vaihtelevia ja kokeilevia kuvakulmia ja kuvakokoja, rohkeaa värien käyttöä sekä heiluvaa käsivarakuvausta.

Elokuvan tyyli luo tunnelmaa ja ohjaa katsojan huomiota kiinnittymään tarinan tai tematiikan kannalta keskeisiin seikkoihin. Tyyli muodostuu elokuvan keinojen järjestelmällisestä käytöstä:

• kuvakokojen vaihteluista

• kameranliikkeistä

• otosten kestosta

• leikkausrytmistä

• valaistuksesta

• äänimaailmasta

• lavastuksesta, vaatetuksesta ja maskeerauksesta

Tyyli liittyy usein lajityyppiin. Tyylillä on tärkeä osuus jo ensivaikutelmien ja odotusten herättämisessä. Yksittäisen elokuvan tyyli on tavallisesti varsin yhtenäinen, mutta joskus tyylikeinojen vaihtelut voivat synnyttää mahtavia vaikutelmia.

Lähde: KAVI / Elokuvapolku

Kameratyö

Kameratyö on merkittävimpiä elokuvakerronnan keinoja: miten kukin otos rajataan, miten kamera liikkuu ja miten henkilöt liikkuvat kuvassa. Otoksen rajaus suunnitellaan etukäteen niin lavastuksen kuin näyttelijätyön osalta.

Kuvakoon vaihtelu ohjaa huomioitamme, painottaa asioita ja elävöittää kerrontaa. Esimerkiksi lähikuvalla voidaan tuoda esiin henkilön ilmeitä, mikä auttaa eläytymään henkilön kokemuksiin. Yleiskuvalla puolestaan esitellään kohtauksen tapahtumapaikkaa tai suuria ihmisjoukkoja. Jos kohtaus alkaa yleiskuvalla puhutaan esittelykuvasta.

Kameran liikkeet voivat toimia vaikuttavina tehokeinoina. Erityisen mahtavia ovat nosturin eli kurjen avulla toteutettavat kameran kohoamiset korkealla tapahtumapaikan ylle.

Se, mitä kuvassa kulloinkin nähdään ja mitä siinä ei nähdä, ohjaa tarinan seuraamista. Joskus jännitystä pidetään yllä siten, että tilanteen kannalta tärkeää asiaa ei ihan heti näytetäkään.

Lähde: KAVI / Elokuvapolku
 

Musiikki ja äänimaailma

Musiikilla ja äänimaailmalla on keskeinen rooli elokuvan tunnelmien luomisessa.

Jonkin verran taustahälyä tarvitaan jo pelkästään uskottavan todellisuusvaikutelman luomiseksi. Ääniä liioittelemalla tai vääristelemällä voidaan myös luoda outoja tunnelmia. Äänen lähde voi joko näkyä kuvassa tai olla sen ulkopuolella.

Myös henkilöiden ääni luo mielikuvia. Tässä noudatetaan pitkälti kulttuurisia käsityksiä siitä millainen ääni liittyy sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään, sosiaaliseen luokkaan, terveydentilaan, luonteenlaatuun jne. Joskus näiden stereotypioiden kustannuksella leikitellään.

Lähde: KAVI Elokuvapolku

1. Keskustelkaa edeltävien vinkkien pohjalta elokuvan katsomiskokemuksesta. Mitä elokuvasta jäi päällimmäisenä mieleen? Mikä elokuvan kohtauksista on mieleenpainuvin? Oliko elokuvaa helppo seurata ja ymmärtää? Minkälainen on elokuvan yleistunnelma? Nousiko elokuvassa esille jotain outoa tai erikoista, mitä ette ole tottuneet näkemään tai kuulemaan elokuvassa

2. Minkälaisia elokuvatekniikoita elokuvassa on hyödynnetty? Miten elokuvassa käytetään kameraa ja kuvakokoja? Minkälainen on elokuvan värimaailma? Minkälaista musiikkia elokuvassa kuullaan? Miten elokuva on leikattu?

3. Mitä ja miten elokuvan kohteita kuvataan? Ovatko elokuvan keskiössä henkilöhahmot vai ympäristö? Onko elokuva tarinaltaan tapahtumavetoinen vai kenties pohdiskeleva ja viipyilevä?

4. Mitä elokuvantekijä haluaa välittää katsojalle käyttämiensä elokuvatekniikoiden kautta? Minkälaisen vaikutelman hän haluaa luoda katsojalle?

5. Pohtikaa vielä lopuksi, miten elokuvantekijän oma tausta vaikuttaa elokuvan rakenteeseen ja sisältöön. Miltä elokuva olisi näyttänyt jos sen olisi ohjannut vaikka Steven Spielberg (mm. Ready Player One, Vakoojien silta) tai vaikkapa David Yates (mm. Harry Potter -filmatisointeja, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -filmatisoinnit)?