Larppaaminen eli liveroolipelaaminen on harrastus ja taidemuoto, jota kuvaillaan muun muassa improvisaatioteatteriksi ilman yleisöä, mutta ehkä helpoiten ymmärrettävä tapa selittää mistä larppaamisessa on kyse, on verrata sitä lasten roolileikkeihin. Kaikki ovat lapsena leikkineet kotia, rosvoja ja poliiseja tai vastaavaa ja larppaamisen piirissä vähän vanhemmat harrastajat tekevät pohjimmiltaan samaa. Siksi myös jokainen osaa larpata.

Pöytäroolipelaaminen tai yleisemmin ihan vain roolipelaaminen on nimensä mukaisesti pöydän äärellä tehtävää yhteistä tarinankerrontaa. Kun larpeissa tapahtumat "näytellään", roolipeleissä ne kerrotaan. Muotonsa vuoksi roolipeleissä on yleensä vähän enemmän sääntömekaniikkoja, mutta ei pelilautaa tai voittajia.

Elokuvassakin nähtävä pehmomiekkailu, eli bofferointi taas on larppaamisesta eriytynyt urheilumuoto, jossa kilpaillaan.

Larppeja on monen muotoisia ja kokoisia ja ne tietenkin myös käsittelevät monenlaisia aiheita. Aivan samaan tapaan kuin elokuvissa. Myös larppeja on suuria ja kalliita, joista elokuvavertaukseen sopivasti käytetäänkin toisinaan termiä blockbuster-larppi ja toisaalta muutaman osallistujan intiimejä minipelejä. Myös pelien kestot vaihtelevat useista päivistä pienimmillään pariin tuntiin.

Harrastuksen alkujuuret ovat miekka ja magia -fantasiassa ja larppaamisen kotiutuessa Suomeen 90-luvulla se olikin pelien selvästi yleisin genre. Tällä hetkellä pelien aiheina pinnalla ovat muun muassa uuskumma ja erilaiset ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat ilmastonmuutoksesta köyhyyteen ja luokkajakoon, mutta suosittuja ovat myös esimerkiksi Harry Potterien maailmasta inspiroituneet pelit ja viime vuonna alkoikin myös lapsille suunnattu mainio Velhokoulu-pelien sarja.

Vaikka harrastuksen nimessä on sana peli, larpeissa pelaajat eivät kilpaile toisiaan vastaan vaan luovat yhteistä tarinaa. Pelaajien hahmot saattavat kyllä olla vastakkain ja jotkut hahmoista myös epäonnistua tavoitteissaan, mutta usein juuri niiden hahmojen, joille käy köpelösti pelaajilla on kaikkein hauskinta.

Lisätietoa

Larp.fi

Tehtävä

Dokumenttielokuvakin on aina käsikirjoitettua siinä mielessä, että vaikka kohtauksia ei näytellä, elokuvan tekijät tietävät yleensä jo etukäteen millaista materiaalia haluavat kuvata ja kuvattu materiaali tietenkin myös leikataan. Dokumenttielokuva siis kuvaa todellisuutta, mutta tietenkin tekijöidensä esittämänä.

• Pohtikaa mikä elokuvan näkökulma Veeran larpharrastukseen on. Elokuvahan kertoo larppaamisen lisäksi juuri Veerasta ja hänen perheestään.
• Voitte esimerkiksi miettiä mitä elokuva kertoo larppaamisesta harrastuksena? Entä mitä se kertoo Veeran larpharrastuksesta?
• Mikä elokuvan (tekijöiden) mielestä larppaamisessa on kiehtovaa, eli millaista larppaamisesta kertovaa materiaalia on valittu mukaan? Elokuvassa nähdään joitain hyvin tunnelmallisia ja visuaalisesti hienoja kohtauksia larpeista, mikä onkin ihan luonnollinen valikoitumisperuste – elokuvan tekijät käyttävät tietenkin mieluiten materiaalia, joka näyttää elokuvassa hyvältä. Mutta mitä muita rajauksia löydätte?