Mikä Loirissa kiehtoo?

Keskustelkaa Vesa-Matti Loirin suosion syistä ja siitä, miksi hänestä on tullut niin suuri tähti. Mikä tekee ihmisestä tähden?
Esimerkkivastaus

Tehtävä: Vastakohtien Vesa-Matti Loiri

Keksikää esimerkkejä siitä, miten Vesa-Matti Loirin tähtikuvassa yhdistyy tavallisesti vastakkaisiksi ajateltuja piirteitä, tähän tapaan: ”Loiri on sekä syvällinen että pinnallinen ihminen. Syvällinen, koska hän näyttelee Dostojevskia ja miettii filosofisia kysymyksiä, mutta pinnallinen, koska hän nauttii julkisuudessa olosta ja on tehnyt paljon kertakäyttöistä sketsiviihdettä.”

 

Vastaanoton kirjo

 

Elokuvia ja tv-ohjelmia, kuten kaikkia mediakulttuurin tuotteita, voidaan tulkita monella tavoin. Shrek-animaatioita katsottaessa lapset nauravat eri asioille kuin aikuiset. Muun muassa ikä, sukupuoli, yhteiskunnallinen asema, kansallisuus, poliittinen kanta ja seksuaalinen suuntautuneisuus voivat vaikuttaa henkilön tapaan ymmärtää vaikkapa tietyn mainoksen tai uutisen sanoma. Kaikki ikään kuin katselevat maailmaa ja mediaa omin tavoin sävyttyneiden tai jopa vääristävien silmälasiensa läpi. Lisäksi erilaisessa tilanteessa samakin ihminen voi reagoida eri tavoin – joskus hymy on herkässä, toisinaan taas mikään ei naurata.

Vesa-Matti Loirin tähdittämät Uuno Turhapuro -elokuvat toimivat hyvänä esimerkkinä elokuvan vastaanoton erilaisista tavoista. Kimmo Laine pohtii artikkelissaan (1991) kriitikoiden ja ns. suuren yleisön erilaista suhtautumista Uuno-elokuviin. Sanomalehtien elokuvakriitikot suhtautuivat suurimmaksi osaksi erittäin karsaasti Uuno-elokuviin niiden ilmestyessä. Sen sijaan lippuluukulla elokuvat olivat valtaisia menestyksiä, ja moni tavallinen katsoja piti Uuno-elokuvia hirvittävän hauskoina ja viihdyttävinä. Kriitikoiden haukut alkoivat olla jo niin tavanomaisia Uunojen kohdalla, että niistä tuli tavallaan hauskuuden tae – mitä enemmän kriitikot parjasivat, sitä enemmän elokuvat vetivät katsojia. Ja kriitikot saivat taas lisää vettä myllyynsä, sillä massoihin vetoavan elokuvanhan täytyy olla huonompi kuin valikoivampia katsojia houkutteleva elokuva. Tietenkään asetelma ei ollut mustavalkoinen, vaan osa kriitikoista myös piti Uunoista. (Sitaatteja Uuno-arvioista on koottu myös teokseen Uuno Turhapuro juhlakirja [Marjamäki 1998].)

Mitä kriitikot sitten kritisoivat Uuno Turhapuro -elokuvissa? Uunon hahmoa pidettiin rumuudessaan liian pitkälle vietynä, ja itse elokuviakin moitittiin huonosti kuvatuiksi. Niitä pidettiin epäloogisina, rakenteeltaan hajanaisina ja kaavamaisina, toistoon ja stereotypioihin perustuvina. Elokuvien katsottiin edustavan huonoa makua ja aivotonta huumoria, joka ei vaadi katsojilta ajattelutyötä. Niitä pidettiin suuren yleisön rahastuksena ja huijaamisena, jossa hyväksikäytettiin Vesa-Matti Loirin tähteyttä ja Uunon hahmon tunnettuutta. Uuno-elokuvia moitittiin yhtäältä sisällyksettömiksi, toisaalta niiden väitettiin ujuttavan katsojille salavihkaa vääränlaista elämäntapaa, johon kuuluu laiskottelu ja holtittoman kulutuksen juhlinta. (Laine 1991.)

Kimmo Laineen tulkinta siitä, miksi suuri yleisö otti Uuno-elokuvat omakseen antaa Uunoista aivan toisenlaisen kuvan. Uunon älyvapaus ja jatkuva sääntöjen ja rajojen rikkominen viehättivät ihmisiä. Uuno Turhapuron hahmo liikkui äärimmäisyydestä toiseen kokeillen erilaisia identiteettejä ja rooleja ja heijasteli näin aikansa häilyvää ihmiskuvaa. Uuno-elokuvissa viitattiin paljon muuhun populaarikulttuuriin ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Uunot olivat ehkä kepeitä ja harmittomia, mutta ei suurin osa ihmisistä haluakaan tulla elokuviin ajatustyötä tekemään. Henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden tuttuus ja turvallisuus oli osa elokuvien viehätystä. Uunojen kassamenestys ei ollut merkki rahastuksesta, vaan päinvastoin Uunot rahoitettiin katsojien markoilla siinä missä muut ajan elokuvat olivat tuotannossaan riippuvaisia runsaista valtion tuista. Suuri suosio jo itsessään kertoi, että elokuvissa täytyi olla jotain hyvääkin. Uunosta tuli suomalaisuuden symboli, muuttuvan mieheyden peilikuva ja rahvaanomaisen ”huonon huumorin” esitaistelija. Uuno Turhapuro -elokuvia katsomalla tavallinen kansa saattoi osoittaa mieltään holhoavia kriitikoita ja muita eliitin edustajia vastaan. (Laine 1991.)

 

                           Tehtävä: Uunot nykykriitikoiden silmin

Etsikää netistä uusia arvosteluita vanhoista Uuno Turhapuro -elokuvista. Miten niissä suhtaudutaan Uunoihin ja millaisia perusteluita niissä esitetään arvion tueksi? Miten kriitikoiden suhtautuminen Uunoihin on muuttunut? Miten elokuvakritiikin ja -kriitikoiden asema on muuttunut internetin myötä?

Tehtävä: Väittely

Tutustukaa tekstiin Uuno Turhapuro -elokuvien saamasta jäätävästä kritiikistä ja toisaalta niiden suuren suosion syistä. Järjestäkää lavastettu väittely, jossa yksi henkilö esittää Uunoja inhoavaa kriitikkoa ja toinen Uuno Turhapuro -fania. Miten he puolustavat omaa kantaansa ja koettavat kumota toistensa perusteluita? Voisivatko he päästä yhteisymmärrykseen Uuno-elokuvista? Vaihtakaa välillä väittelijöitä. Keskustelkaa lopuksi koko luokan kesken väittelyn argumenteista. Voitte lähteä liikkeelle seuraavista kärjekkäistä väitteistä:

 

Vastaan:

Uunot ovat aivotonta pölhöhuumoria, jolle nauravat vain vähemmän fiksut ihmiset.

Uunojen katsominen pilaa ihmisen elokuvamaun niin, ettei hän enää ymmärrä hyvän päälle.

Uunot ovat pakoa todellisuudesta, eikä elokuvista jää mieleen yhtään järkevää ajatusta.

 

Puolesta:

Uunojen täytyy olla hyviä, koska ne ovat niin suosittuja.

Vesa-Matti Loiri on komiikan mestari, ja Uuno-hahmokin on yksi osoitus tästä.

Uunojen halveksiminen on vain pyrkimystä esittää hienompaa ihmistä kuin onkaan.