1. a) Elokuvakriitikko Leena Virtanen kirjoittaa Helsingin Sanomissa (27.9.2018) julkaistussa elokuva-arvostelussa Waiting for Barcelonasta seuraavasti:

”Osattomien ihmisten kuvaaminen dokumenttielokuvassa on ohjaajalle eettisesti vaikein tehtävä. Miten lähestyä kohdetta omasta elitistisestä näkökulmastaan? Onko edes mahdollista päästä hänen kanssaan inhimillisesti samalle viivalle? Onko ylipäätään oikein seurata häntä kameran kanssa ja tehdä elokuva, jota todennäköisesti näytetään vain hyvinvoiville länsimaisille katsojille?”

Miten vastaisitte Virtasen esittämiin kysymyksiin? Millaisia eettisiä pohdintoja elokuva herätti?
Tehkää tehtävä joko keskustelemalla ryhmissä tai kirjoittamalla yksin lyhyt teksti, jossa pohditaan elokuvan eettisiä valintoja.

b) Elokuvassa on kohtaus, jossa ohikulkija kritisoi ohjaaja Juho-Pekka Tanskasta sanomalla, että tämä saa rahaa Moun elämän kuvaamisesta. Mou vastaa kriitiikkiin toteamalla, että asioista kertominen on tärkeää. Miksi kohtaus on mielestänne jätetty elokuvaan? Mitä ohjaaja haluaa tällä ilmaista? Millaisia sosiaalisia ongelmia ja yhteiskunnallisia asioita Waiting for Barcelona pyrkii mielestänne nostamaan julkisuuteen ja keskustelun aiheeksi?

Keskustelkaa

2. Valitkaa dokumentti, jonka olette nähneet. Voitte valita myös dokumenttisarjan. Pohtikaa, miten valitsemanne elokuva tai sarja kuvaa päähenkilöitään. Millaisia eettisiä kysymyksiä valitsemaanne elokuvaan tai sarjaan voi liittyä? Listatkaa millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä löydätte Waiting for Barcelonaan.

Lista kotimaisista dokumenttielokuvista löytyy Suomen elokuvasäätiön sivuilta.
 

Lisätietoa: dokumenttielokuva ja etiikka

Etiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii hyvää, pahaa, oikeaa ja väärää. Etiikassa tarkastellaan moraalisen toiminnan perusteita.

”Dokumenttielokuvat ovat tekoja, joista voi päätellä tekijän moraalin”, kirjoittaa Timo Korhonen kirjassa Hyvän reunalla – Dokumenttielokuva ja välittämisen etiikka. Korhosen mukaan dokumenttielokuvan tekeminen on eettisesti herkkä ammatti, sillä ammattiin kuuluu itsenäisiä valintoja ja valtaa, se on etäällä arkipäivän moraalisista valinnoista ja dokumenttielokuvat ovat aineistoa, johon suhtaudutaan tunteellisesti.

Dokumenttielokuvan eettiset valinnat näkyvät jo valinnoissa, joita ohjaaja tekee elokuvan kuvaamaan kohteen tai tarinan kautta. Päähenkilön valinnan kautta ohjaaja päättää, millaiseen sosiaaliseen todellisuuteen hän katsojan kuljettaa ja millaisia, yhteiskunnallisia ongelmia elokuva nostaa keskusteluun.

Eettiset kysymykset näkyvät myös elokuvan tekijöiden ja sen kuvaamien henkilöiden välisissä suhteissa. Elokuvan ohjaaja luo dokumentin päähenkilöön tai päähenkilöihin luottamussuhteen, jonka tarkoitus ei ole ihmissuhde itsessään, vaan tiedon välittäminen kolmansille osapuolille, katsojille. Ohjaajan ja päähenkilön välinen ihmissuhde on erityisen herkkä, sillä ohjaajan kiinnostus elokuvan kohteeseen tekee kohteesta alttiin ohjaajan toiveille.

Dokumentti vie päähenkilönsä aina julkisuuteen. Katsoja ei kuitenkaan näe päähenkilön elämään ja tarinaan liittyvää todellisuutta sellaisenaan, vaan ohjaajan näkemyksen kautta, siis ohjaajan rekonstruktion todellisuudesta.

Korhonen, Timo. 2012. Hyvän reunalla. Dokumenttielokuva ja välittämisen etiikka, Aalto yliopiston julkaisusarja.